Hyvää Pääsiäistä!

Halusin vain toivottaa kaikille hyvää Pääsiäistä! Olen aina tykännyt pääsiäisestä ja tykkäsin kun äitini aina panosti kotona pääsiäiseen kaikilla koristeilla ja herkuilla. Ei ainakaan jäänyt pääsiäinen livahtamaan ohi tai huomiotta. :) Suomessa mielestäni pääsiäinen on myös se todellinen alku keväälle ja tykkään siitä kaikesta keltaisesta ja vihreästä, jotka jo hieman muistuttavat valosta ja uudesta kasvusta.

Eilen säin ystäviltäni yllätyslahjaksi maailman suloisimman Bilbyn, jolla on suklaamuna pussissaan! Bilby, suomalaisittain kai pussikaniini, on täällä australiassa elävä eläin joka voidaan laskea uhanalaiseksi ja sen vuoksi myynnissä on näitä pääsiäisbilbyjä, joiden myynnistä menee osan lajin eteen tehtävään suojelutyöhön. Mielestäni ne ovat oivia korvikkeita pääsiäispupuille ja luulisi, että homma olisi niille helpompi jo luonnostaan, koska niillä on pussit joissa voivat kuljettaa pääsiäismunia. ;)

Taiteilin tänään itselleni myös yksinkertaiset pääsiäiskynnet. Eli joka sormi eri lakalla, väreillä jotka sopivat mielestäni pääsiäiseen, ja lopulta vain pilkkuja päälle. Kädessäni on oikeastaan ainoa pääsiäiskoristeeni, joka on äitini tekemä ja lähetti sen minulle viime vuonna tänne postilla. :)

Varokaa suklaamyrkytyksiä! :)

DVF Cambell

Samalla kun tilasin Giuseppe Zanotin korkkarit the outnetistä, tilasin myös Diane Von Furstenbergin Cambell huivin itselleni. Ihastuin sen pirteään mintunvihreään väriin tummilla laikuilla päissä. Jotenkin se tuo mieleeni minttusuklaajäätelön. :)

Kun huivin siis levittää pituussuunnassa on huivi keskeltä yksivärinen ja vihreä, mutta kummassakin päässä on laikkuja ja niiden tiheys lisääntyy mitä lähemmäksi päätä mennään. Kaulaan laitettuna on kivan näköinen kun sen ulkonäkö hieman vaihtelee. Materiaaliltaan se on modaalia ja siten hyvin kehvyen ja pehmeän tuntuinen ihoa vasten. Cambell tuo varmasti kivaa piristystä moniin asuihini.

Maila kouraan ja matkaan

Muutama viikko sitten kerroin kuinka mieheni pitkän taivuttelun jälkeen innostuin kokeilemaan salibandya. Sen jälkeen olen käynyt pelaamassa lähes joka maanantai jos olen vain ehtinyt ja viime viikolla pelasin jopa kahtena iltana. Täällä Melbournessa on yllättävän monta paikkaa, jossa lajia pystyy harrastamaan.

Kärpänen taisi puraista minua yllättävän kovaa, sillä vaikka mieheni on nyt matkoilla, niin olen lähdössä pelaamaan! Autolla matka ei ole kovin kummoinen, mutta nyt kun joudun menemään julkisilla, tulee matkaa yli tunti suuntaansa. Kun sen tähän kirjoitan tuntuu vähän hassulta, että olen menossa, mutta toisaalta voisi sitä illan huonomminkin viettää. :)

Suvi Koponen Vogue Paris March 2013

Huomasin vasta nyt, että Suvi Koponen on Ranskan Voguen maaliskuun numeron kannessa! ..ja myöskin sisäsivuilla.

Suvi Koponen on menestynein suomalaismalli ja hän on saavuttanut jo nyt paljon urallaan. On hauskaa törmätä hänen kasvoihinsa aina vahingossa. Kuten vaikkapa lentokentällä Chlóen hajuvesimainokseen tai täällä Australiassa hän oli vaateketju Country Roadin mainoskuvissa. Suvi näyttää upealta (kuten mallit nyt yleensä tekevät) Voguen kuvissa, mutta silti ne jättävät minut hieman kylmäksi. Eli oikeastaan ainoa syy miksi postasin nämä kuvat oli se, että niissä oli juuri Suvi Koponen eikä kukaan muu. 

Lukutoukan seuraava nakerrus

Sunnuntait ovat mielestäni perjantai-iltojen ohella täydellisimmät ajankohdat aloittaa uusi kirja. Mielestäni se vaatii aina rauhallisen ja stressittömän hetken. Siinä kestää aina hetki ennen kuin tarinaan pääsee sisään ja tottuu kirjailin tyyliin kirjoittaa. Kun olen päässyt alkuun voin lukea missä tahansa. Olen juuri niitä henkilöitä joilla on aina kirja laukussa ja luen sitä autossa, odotustiloissa, julkisissa ja tietenkin myös kotona. Tykkään ahmia kirjat nopeasti, jolloin tuntuu että on itsekin tiukemmin siinä kirjan maailmassa. Olen myös sitä mieltä, että mitä paksumpi kirja, niin todennnäköisesti sen parempi.

Tänään aloitin Lesley Lokkon kirjan An Absolute Deception. Pidin heti kaupassa sen kannesta ja juonikin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Yhdellä maailman arvotetuimmista muotisuunnittelijoista on menneisyys, josta hän ei ikinä puhu kenellekään, ei edes tyttärelleen. Eräänä iltana ilmestyy nainen, jonka hän on yrittänyt unohtaa, mutta naisella on tarina, jonka vaatii kerrottavan kaikille..

Saa nähdä millaiseksi kirja osoittautuu, nyt olen aivan vasta sen alussa. Kuvasin kirjan ohella myös kauniit kukkani, jotka ilahduttavat minua olohuoneessa. Meillä oli mieheni kanssa vuosipäivä tällä viikolla. Ihania ja nopeasti menneitä vuosia.

Suosikki Ripsiväri

Minulla on monissa meikkituotteissa suosikkeja, mutta en ole ikinä löytänyt ripsiväriä josta olisi tullut varsinaista suosikkia. Yleensä olen aina ostanut eri ripsivärin joka kerta aina toivoen uuden olevan edellistä parempi. Haluan niiltä ennen kaikkea pituutta, mutta myös tuuheus on tärkeää. Useimmiten olen ostanut Maybellinen paksutuubisia ripsareita, jotka ovat olleetkin ihan ok, mutta tosiaan vain ok.

Lancômen ripsareista olen kuullut paljon hyvää ja muutenkin tykkään kyseisen merkin tuotteista. En ole vain millään raaskinut ostaa heiltä ripsiväriä sillä jotenkin miellän, että ripsivärit saattavat kuivua nopeasti, ja siten eivät tavallaan ole sen rahan arvoisia verrattuna vaikka luomiväriin, joka saattaa käytöstä riippuen kestää vaikka vuosia. Näin kuitenkin muutama viikko sitten tarjouksessa Lancômen Hypnôse ripsarin ja päätin kokeilla sitä.

Pakko myöntää, että rakastan sitä! Se tuo juuri sitä pituutta ja tuuheutta, jota rakastan, mutta eniten arvostan sen tahraamattomuutta. Muilla ripsareilla minulla on aina se ongelma, että jossain vaiheessa päivää alaluomellani on mustat tahrat silmänurkassa vaikkei minulla olisi ollut risiväriä kuin yläripsissä. Hypnôsen kanssa en kuitenkaan ole kokenut tuota ongelmaa.

Hamsterimaisuuteni ilmeni taas kun päätin ottaa esille kaikki ripsivärini. Niitä oli nimittäin aikamoinen kasa vaikka muistan tehneeni karsinnan niiden kanssa viimeisen puolentoista vuoden aikana jo kahdesti. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka keksivät kaikelle omaisuudelleen "joskus se on vielä tarpeen" käytön. Ripsiväreissä en ole heittänyt pois niitä ennen kuin ne ovat oikeasti kuivahtaneet, sillä jos se on vain vähän, niin sehän on tuorettakin parempi alaripsiin, jne. Ja tästäkin huolimatta minulla on ihan oikeasti vain yksi ainoa ripsiväri, jota käytän alaripsiini. Kun ajattelee niin vanhat ripsivärit eivät mitenkään voi olla enää edes mitenkään kaikkein hygieenisimpiä, mutten ole ikinä ollut bakteerikammoinen eikä minulle ole myöskään ikinä tullut mitään ongelmia meikeistä. Nyt kun kuitenkin aloin ajattelemaan niin, kyllä taitaa olla aika oikeasti heittää niitä pois.. ;)

Lancômen lisäksi kaikista noista ripsiväreistä käytän oikeasti ainoastaan kolmea sen lisäksi. Diorin Diorshowta, koska se on ainoa vedenkestävä ripsarini, Lumenen vanhaa Star Effectia alaripsiin, koska siinä on todella pieni harjaosa sekä Elizabeth Ardenin Ceramide Lash Extending Treatment Mascaraa, koska se on.. sininen! Hyvin tumma sininen kylläkin.

Nyt kun olen viimein löytänyt suosikin, haluan heti kokeilla jotain uutta. Tosin vain tuon Hypnôsen sisartuotteita. Ihminen on nimittäin sellainen, että aina helposti etsii vielä sitä parempaa. Vaikka olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon nykyiseen ripsariini, ja tuntuu, että voisin käyttää sitä vaikka loppuelämäni, haluan silti kokeilla niitä sisartuotteita, joilla ainakin mainostavat vielä dramaattisempaa lopputulosta. Saa nähdä miten käy..