Törmäsin taas kivoihin editorial kuviin. Olen varmaan jo aikaisemminkin selittänyt, kuinka pidän niistä oikein erityisesti. Niissä on aina niin selkeästi oma maailmansa ja tunnelmansa.
Näissä kuvissa ihastuin tunnelman ja värimaailman lisäksi vaatteiden elementteihin. Niissä on juuri sellaista keveyttä, ilmavuutta ja läpikuultavauutta, joista tykkään tällä hetkellä todella paljon. Toisaalta niistä löytyy vastapainona puhvihihaa, voimakkaasti laskostettua helmaa ja sopivan näyttäviä koruja.
Saimme viimein viisumit. Vaikka käytännössä niiden saaminen oli lähes varma juttu, jännitti se silti, koska ikinä ei voi kuitenkaan olla täysin varma etukäteen. Koko prosessi kesti kaikenkaikkiaan puolisen vuotta ja oli paljon mutkikkaampi kuin esimerkiksi wh-viisumin hankkiminen. Minun osuuteni oli sinällään helppo, koska olin ainoastaan mieheni viisumihakemuksena liitännäisenä perheenjäsenenä. Mieheni joutui tekemään mitä erilaisempia selvityksiä ja todistuksia ja samoin mieheni työnantaja. Itse lähinnä täytin nimeni, syntymäaikani, passini numeron, suhteeni hakijaan ja aikaisemmat nimeni. Lisäksi jouduin toimittamaan kopion passistani, todistuksen avioliitostamme sekä todistuksen millä tavoin olen australiaan saavuttuani terveydenhuollon piirissä. Jälkimmäinen tarkoitti lähinnä erästä Kelan paperin täyttämistä sekä kopiota matkavakuutuksestani.
Nyt on kuitenkin mukavaa kun on viisumi taskussa (laukussa) ja kaiken pitäisi olla sen osalta selvää. Tuo viisumi antaan minulle myös luvan opiskeluun tai työntekoon, mikä on todella tärkeää. Minusta ei kotirouvaksi olisi.. ;)
Toinen mieheni siskoista kävi sunnuntaina kylässä ja toi yllättäen minulle pienen syntymäpäivälahjan näin etukäteen.
Sain kauniin camee tyylisen rintakorun. Se on niin kaunis värimaailmaltaan ja jotenkin hempeä ja tyttömäinen. Tykkään siitä todella paljon ja otan sen ehdottomasti mukaan Australiaan. Hassua miten nappiin lahja osuikaan. Blogissakin tein kerran postauksen rintakoruista ja kuinka tykkään niistä. En kuitenkaan mainnut siinä mitään yhdestä Mummiltani saadusta aidosta cameekorusta, jonka olin muuton vuoksi jo laittanut parempaan säilöön. Olen aina pitänyt siitä ja kaikista muistakin cameetyylisistä koruista. Senkin vuoksi tämä nyt lahjaksi saamani koru tuntuu niin täydelliseltä koska se osuu aiheeltaankin niin hyvin makuuni. Täydellisen ihana pieni lahja.
Eilinen ilta kului pitkälti pakkailun merkeissä (yllätys), mutta ystäväni Marika tuli miehensä ja kummityttöni Doriksen kanssa meille kylään. Juteltiin, syötiin jäätelökakkua ja minä paijasin paljon Dorista. Jos jollekulle ei ole vielä tullut selväksi, niin rakastan koiria ihan mahdottomasti vaikkemme omaa voi hankkiakaan.
Kummin Kulta! <3
Hieno konjakin värinen nahkapanta. Jos minulla olisi koira, varmaan aina mätsäisin sen pannan laukkuuni ja kenkiini.
Doris on vielä pentu, mutta todella hyväkäytöksinen ja moniin muihin tuntemiini pentuihin verrattuna myöskin rauhallinen. Doris antoi myöskin niin nätisti taputella, silitellä ja halailla itseään vaikka valitettavasti harvemmin näemmekään. Edellisestä kerrasta on varmaan jo kuukausi ja se on pennun iässä pitkä aika.
Kaksinverroin Kultaa
Vaikka hehkutan Dorista, niin oli myös niin ihanaa nähdä Marikaa. Marika on yksi niistä, jonka lasken läheisimpiin ystäviini ja Marika oli myös kaasoni häissäni, mikä kertoo aika paljon ystävyydestämme. Marikalla oli myöskin mielestäni taas superkivat vaatteet. Noissa farkuissa on todella kivat yksityiskohdat takana ja tuo bleiseri on mielestäni ihana värikäs ja kivan pituinen. Itseäni ahdistaa kun kaikki omat vaatteeni ovat joko seilaamassa Australiaan, laitettuna säilöön tai annettu pois. Minulla on esimerkiksi näille helteille ollut vain kolme mekkoa, joita olen aina vuorotellut. Senkään vuoksi ei ole viimeikoina paljon asukuvia näkynyt. Olen jo melkein toivonut kylmempää ilmaa, jotta saisi käyttää farkkuja tai paitoja, joita minulla on enemmän jäljellä. Toisaalta muutamme sunnuntaina mökille ja siellä eivät helteet ja mekkokelit haittaisi yhtään.
hmm.. voisin ehkä vielä yritää käyttää mun päivettävät rasvat loppuun..
Ystävien vierailu oli eilen oikein kiva hengähdystauko kaikkeen pakkailuun, jota on jäljellä vielä aivan liikaa!
Ihana Mona antoi minulle eilen tunnustuksen, joka on vielä ihan ihkaensimmäiseni. <3 Paljon kiitos Mona! Arvostan tätä erityisesti, koska se tuli sinulta, jonka blogista itse tykkään niin erityisen paljon! :)
Itse haluan jakaa tämän hurmaava blogi -tunnustuksen seuraaville: Ragdoll Nirso Riina
Olette päivää piristäviä ja aina suurella mielenkiinnolla availen uusimpia postauksianne!
Tänään tietokone oli suosiollisempi ja suostui ottamaan kuvat vastaan. Kuten eilen kerroinkin, olin lauantaina vanhan hyvän ystäväni Saaran luona Mikkelissä. Oli hauskaa, että yhteinen ilta järjestyi vaikka keksin idean vasta perjantaina.
Oltiin lukiossa ihan parhaat ystävät ja niin suuri sen aikaisista muistoista ja kaikista tekemisistä liittyy juurikin Saaraan. Vieläkin miltei hämmästyttää kun miettii että miten paljon aikaa me vietettiin yhdessä ja ei ikinä kyllästytty! Loputtomat kahvittelut, iltariennot (köh köh), autopopittelut, syvälliset keskustelut, täysin villiksi heittäytymiset ja reilausmatka Eurooppaan, kaikki niin mahtavia muistoja!
Nämä olivat mm. kovia hittejä kun ajeltiin ympäriinsä äitini autolla, jossa oli kasettisoitin(!). Sorruttiin lauantaina myös karaokeen, joka oli hauskaa, muttei omalta osaltani kaunista.
Viimevuosina ollaan nähty harvemmin eikä edes asuta enää samassa paikassa. Se on kuitenkin jännä tunne kun joku tietää sun sisimmän ja persoonan niin hyvin ettei tavatessa mennyt aika haittaa. Sama luonnollisuus ja läheisyys on heti läsnä eikä ole mitään vaivautuneisuutta tai varovaisuutta. Minulla on myös joitakin ystäviä joiden kanssa on vannottu ikuista ystävyyttä ja sitä sanoessa on todella tarkoittanut sitä. Harmittaa kun myöhemmin huomaa että silti on jotain kuitenkin muuttunut. Itse on muuttunut, se toinen on muuttunut, mutta aivan liian eri suuntiin eikä ole enää mitään yhteistä ja niin ystävyys hiipuu.
On kivaa muistella vanhoja hyviä muistoja, mutta ystävyydessä on myös aina tärkeää luoda niitä uusia, ja sitä lauantainenkin oli! Mielettömän kuuma asunto, Fresitaa, pakeneminen viileämpään taloon, vanhojen ja uusien biisien fiilistely, karaoke, syvälliset, tulevaisuuden suunnittelu ja hullut naurukohtaukset, täydellistä!
Loppuillasta päädyttiin Vaakunaan ja voin paljastaa että siellä on aikoinaan tullut vietettyä ilta jos toinenkin. Siellä on jotan pientä remonttia tehtyä niiden vuosien jälkeen, mutta oli se silti jotenkin niin kotoisan tuntuinen paikka. Mielestäni ehdottomasti paras Mikkelin yökerhoista ja varsinkin tanssilattian koon puolesta!
Keskusteltiin muuten illan aikana jotain väreistä ja Saara totesi kuinka ei oikein osaa käyttää pinkkiä. Totesin etten osaa minäkään ja jotenkin vierastan koko väriä. Samalla kumpikin katsottiin mekkoani, joka jotenkin vei koko pohjan kommentiltani! :D Mutta edelleen pitäydyn mielipiteessäni ja puolustuksekseni voin sanoa ettei kyseistä väriä ole löytynyt kuin muutaman viimeisen vuoden ajan kaapistani ja vain muutaman mekon verran.
Kotimatkalla oli upeita näkymiä ja kamera tallessa
Jotenkin aloin niin tunnelmoimaan tätä postausta kirjoittaessa, että lopulta on vielä pakko omistaa yksi biisi Saaralle. <3 Muistat kyllä..<3
Toivottavasti teilläkin on ollut hauska viikonloppu. :)
