29.8.13

Kahvi

Aloin juomaan kahvia 16-vuotiaana, mutta vasta täällä siitä on tullut erittäin olennainen osa päivääni. En vieläkään väittäisi olevani riippuvainen, mutta tykkään vain siitä mausta ihan todella paljon. Jonkin aikaa sitten olin hotellissa, jossa oli ilmaisia pikakahvipusseja ja vedenkeitin. Ihmettelin miehelleni, että kuka ihme juo kofeiinitonta kahvia?! Sen sanottuani välähti päässäni, että sehän on kuin suoraan minulle! Nyt voin siis nauttia kahvia iltaisinkin ilman, että minun tarvitsee pelätä sen pitävän minua hereillä. Aamulla napsautan ensimmäisenä vedenkeittimen päälle ja teen kotona Moccona pikakahvia, mitään muuta merkkiä en kelpuuta kotiin. Onneksi löysin samaa merkkiä myös Suomesta ja pieni purkki sitä ei riittänyt edes koko lomaksi. :)

Moccona on kuitenkin aina vain lämmittelyä, kunnes pääsen ulos ja sen kunnon kaman luokse. Skinny Flat White.. siinä on kahvien kahvi, jota on mielellään saatava ainakin kerran päivässä, mieluummin useammin ja aina mahdollisimman isossa kupissa. :) Lähimpänä sitä on Latte, mutta tuossa flat whitessa on vähemmän maitoa. Täällähän ei saa mistään suodatinkahvia vaan kaikki kahvi valmistetaan täällä sellaisilla jättimäisillä koneille kuppi kerrallaan ja ne ovat espressopohjaisia. Melbourne on kuuluisa kahvilakulttuuristaan ja voin sanoa, että täällä olen juonut aina maailman parasta kahvia! :)
Suomessa olivat kaverini varmaan jo ärsytyksen partaalla kun vertailin lomallani jokaista juomaani kahvia ja pidin hirveitä kahvisaarnoja. :D Ikävää todeta, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että ne mitä Suomessa kutsutaan erikoiskahveiksi ovat laadultaa usein ihan hirveää kuraa. Tilasin Suomessa monta kertaa latten, ja ne olivat niin kitkeäriä ja huonosti tehtyjä, että Melbournessa ihmiset varmasti palauttaisivat kuppinsa takaisin baristalle sellaista maistettuaan. :( Ainoa poikkeus oli Mikkelissä eräs kahvila, jonka nimeä en muista, jossa oikeasti sain kunnollisen latten. Tähän väliin haluan korostaa, että olen ehdottomasti paras ihminen haukkumaan nämä suomalaiset kahvit sen takia, että itse en osaa valmistaa yhtään näistä kahveista.. ;) Maun kuitenkin tunnistan suussani ja kyllä täälläkin on eroja kahveissa, vaikka tuskin koskaan huonoa kupillista saankaan. Eräs kaverini selitti, että kahvinteossa on niin monta seikkaa, jotka kaikki vaikuttavat. Kahvin laatu, veden lämpötilä, laitteen puhtaus, onko kahvi tampattu liian kovaa, onko se tampattu liian löysästi, itse laite jne.. Onnekseni kuitenkin huomasin, että myös se ihan perinteinen suomalainen suodatinkahvi maistui vielä ihan hyvältä. :) Pari kertaa itse asiassa tilasin samalla kertaa sekä Latten että suodatinkahvin kun pelotti, että millainen Latte sieltä oikein kiikutetaan pöytään. ;)
Se pikakahveista paras, hollantilainen Moccona!
Melbournessa ei tarvitse kauaa kahvia etsiä, sillä kahviloita on ihan joka nurkalla ja niitä on paljon erilaisia. Täällä uskalletaan ehkä enemmän irrotella sisutuksen kanssa ja monet jopa ihan selvästi hakevat sellaista  omaperäisyyttä. Juuri kahvilakulttuuri on yksi niistä isoimmista asioista, joita jään kaipaamaan täältä Melbournesta ja jännittää saanko enää myöhemmin rakasta flat whiteneani tilattua sillä se on Australialainen ja Uusi-Seelantilainen juttu.

Mutta sitä muuttopäivää odotellessa pitää litkiä senkin edestä.. ;)

28.8.13

Uusia jäseniä tuoksuperheeseen

Olen aina rakastanut hajuvesiä ja jossain vaiheessa huomasin tuoksuperheeni kasvaneen jo melkoisen suureksi. Siinä vaiheessa laitoin itselleni ostolakon hajuvesien suhteen, joka pitikin hyvin useita vuosia. Nyt viimeisen kuukauden aikana on tuoksuvalikoimani kasvanut kuitenkin kahdella Chanelin hajuvedellä, jotka ovat keskenään todella erilaisia.

Toinen niistä on Chanelin Change hajuvesi, jota olenkin tuoksutellut kaupoissa monesti. Se on erittäin kiva päivätuoksu, joka sopii moneen päivään ja asuun. Itse nimittäin aina valitsen päivän tuoksun asuni mukaan sillä se on mielestäni oleellinen osa kokonaisuutta, ja vääränlainen tuoksu voi jos ei nyt ihan pilata, niin ainakin vääristää asun "henkeä". Olenko ainoa joka miettii tälläisiä? :)
Täytin tässä pari viikkoa sitten taas vuosia ja syntymäpäiväni kului kokonaisuudessaan lentokoneessa matkustaen. Mitenkään sen ihmeellisemmin en asiaa siis ehtinyt juhlistaa vaikka koneessa joinkin sen kunniaksi pari lasillista ilmaista kuoharia. Nukuin lentokoneessa ja yhtäkkiä heräsin siihen, että mieheni yrittää tunkea jotain pientä pussukkaan syliini vilttini alle. Se pussukka sisälsi syntymäpäivälahjani eli tämän hajuveden, miten ihana yllätys! :) Mieheni on kyllä todella hyvä muistamaan ja huomioinaan kaikki pienet merkkipäivät, mutta silti jotenkin siinä kaikessa Suomen kiireessä ja matkustaessa en osannut odottaa mitään lahjaa, hyvä kun itsekään muistin synttäreitäni.
Tämä on niin sanottu matkamalli eli tuoksu on tarkoitettu mukaanotettavaksi esimerkiksi laukkuun, jolloin sitä on helppo lisäillä päivän aikana eikä tarvitse ainakaan pelätä hajoavaa lasipulloa. Korkin sijaan putkiloa käännetään keskeltä, jolloin ylös nousee painettava nappi, josta tuoksua on helppo suihkia. Mukana tuli vielä lisäksi kaksi täyttöputkiloa mikä on mielestäni mahtavaa, ensinnäkin sen vuoksi, että nämä riittävät minulle pitkän aikaan, ja toisekseen sen takia, että tulevaisuudessakin on kätevämpää kun noi voi ostella ainoastaan noita putkiloita.
Harmi vain, että juuri ennen lomaani olin jo itse ehtinyt ostaa sellaisen samalla idealla toimivan tuoksupuikon laukkuun, mutta ilman mitään sisältöä. Pitää täyttää se vaikka sitten ihan eri tyyppisellä päivätuoksulla niihin asuihin, joihin toimisi paremmin toisentyyppinen tuoksu. Nyt olen kuitenkin niin innoissani tuosta tuoksusta, koska sain sen lahjaksi, että en millään malttaisi muita tuoksujani käyttääkään.

Toinen hajuvesi oli oma ostokseni ja sen ostin jo menomatkalla HongKongin lentokentältä tax free -ostoksena. Chanelin Coco Noir on ollut markkinoilla vuoden verran ja ilmeisesti tahkoo kovia myyntilukuja ympäri maailmaa.
Rakastan  pullon klassista muotoilua ja se olikin ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni koko tuoksuun. Kuin Chanel No5, mutta mustana. Se näyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan jopa ylelliseltä ja lasinen pullo tuntuu ihanan raskaalta käteen.Nyt se pullo piilottelee kylpyhuoneen kaapissa, mutta mielestäni se ansaitsisi kauneuspöydän itselleen alustaksi.

Hajuvettä ei kuitenkaan ikinä osteta sen ulkonäön vuoksi, vaan se tuoksu on tärkein. Onnekseni rakastuin siihen tuoksuun välittömästi. Kävin tuoksuttelemassa sitä tavarataloissa ja suihkin päälleni muutamia kertoja. Se on tuoksultaan todella voimakas ja ehdoton iltatuoksu.


Tykkään että päivä ja iltatuoksuissani on selkeä ero, ja näissä kahdessa Chanelin tuoksuissa on sellainen ainakin. Change on hyvin kepeä ja tyttömäinen, kun taas Coco Noir on raskaampi ja naisellisempi. Luulen, että eroa lisää myös se, että oma Changeni on Eau de Toilette ja Coco Noir on Parfum de Toilette, eli jälkimmäisessä on enemmän tuoksuainetta prosentuaalisesti sisällöstä kuin ensimmäisessä.


Hahmottaako kukaan muu muuten tässä jälkimmäisessä kuvassa naisen vartaloa?
Alunperin epäonnistuneena pitämästäni kuvasta tulikin ihan hienoa.
Hassua! :)

27.8.13

Polyvore innostusta

Loin vuosi sitten tilin Polyvoreen, mutta käytännössä unohdin koko jutun saman tien. Kokeilin jonkun kollaasin luontia, mutta se ei oikein toiminut koska en osannut luoda tarpeeksi tarkkoja hakuja, koska en ihan tajunnut miten hakusysteemi on rakennettu. Pari iltaa sitten päätin antaa sille kuitenkin uuden mahdollisuuden kun eräs kaverini hehkutti Polyvorea ja kuinka roikkuu siellä joka ilta.  Toisella silmäyksellä sivusto vaikuttaakin aika kivalta ja ihmisillä on siellä ihan mielettömiä kollaaseja. Osa lähentelee jo mielestäni taidetta ja joillakin pitäisi mielestäni ainakin taittopaikka jossain lehdessä aueta.

Itse aloitin ihan vaatimattomasti ja loin huvikseni kaksi asua, toisen päivään ja toisen iltaan. Oli hauskaa rakennella niitä ja varsinkin kun yhdistelin muutamia asioita, joita omistan oikeassakin elämässä.

Onko kukaan teistä Polyvoressa? 
Olisi kiva löytää sielläkin lisää seurattavia, joten vinkatkaa nikistänne. :)

26.8.13

Keepall tilaus tehty

Lauantaina tein viimeinkin sen mistä olen unelmoinut niin kauan eli kävin tilaamassa oman Louis Vuitton Keepall laukkuni. Tätä on pohdittu kauan ja olen puntaroinut sitä monelta kantilta. Järkeni nimittäin sanoo, etteihän siinä ole mitään järkeä laittaa niin paljoa rahaa kassiin! Tunnepuoli on kuitenkin aina keksinyt välittömästi 10 ostosta puolustavaa seikkaa. Tiedän ettei kukaan laukkuja arvostamaton tule ikinä tälläistä ymmärtämään, mutta laukkuja rakastaville taas ei tarvitse selitellä sanallakaan. :)

Päätöksenteon vaikeus ei kuitenkaan yhtään helpottunut siitä hetkestä kun päätin antaa itselleni luvan ostaa sen, vaihtoehtoja nimittäin riittää:
- Koko: 45, 50, 55, 60?
- Materiaali ja kuosi: Kanvaasi, Epi? Monogram, Damier (ebene, azur, graphite?)?
- Hihnalla vai ilman?
- Nahkaosien väri?
- Mon Monogram? --> hirmuinen määrä taas eri vaihtoehtoja



Osa vaihtoehdoista oli onneksi toisensa pois sulkevia ja muutama asia oli minulle alusta asti itsestään selviä, joita selvitinkin enemmän haaveilu postauksessa. Silloin vielä pohdin ottaisinko laukkuuni Mon Monogramin vai en.. Lopulta päätös sen suhteen oli helppo, haluan sen ehdottomasti! En niinkään välitä siitä käsilaukuissa, mutta tuossa matkakassissa se sitoo sitä historiaan ja perinteisiin ja tekee siitä ainutlaatuisemman. Sitten iski valtava valinnan vaikeus värien ja kuviointien suhteen. Vaihtoehtoja on nimittäin valtavasti ja viime postauksessa esittelinkin sen kaikkein todennäköisimmän vaihtoehtoni. Senkin jälkeen olen kuitenkin miettinyt sitä monta kertaa ja mallaillut eri vaihtoehtoja hirmuisesti netissä.

Nyt lauantaina marssin Collins Streetillä olevaan myymälään, jota pidän heidän Melbournen myymälöidensä päämyymälänä. Menin suoraan matkatavaraosastolle, istutin itseni pöydän ääreen ja aloin selailemaan näytepaloja. Heillä on nimittäin hirmu kätevä nippu mon monogram näytepaloja, jotka ovat yhdessä alustassa kiinni, mutta kahdessa pinossa ja kummallakin oma kierrekiinnityksensä. Nämä kaksi pinoa ovat paloiltaan identtisiä ja niitä voi selailla siten, että oikeasti saa eri värit vierekkäin eikä niitä tarvitse vain kuvitella miltä ne näyttäisivät yhdistettynä. Näytepalat olivat erityisesti myös sen takia käteviä, että niissä näki ne todelliset sävyt! Vaikka tietokoneella ne ovat lähellä, eivät ne kuitenkaan ole ne todelliset.

Nähtyäni nämä todelliset sävyt päädyinkin lopulta aika yllättävään (tai sitten ei) lopputulokseen eli valitsin tumman aika navy sävyisen sinisen ja korosteväriksi kirkkaamman keltaisen. En pääse mihinkään siitä, että rakastan vain sinistä niin paljon värinä ja lisäksi minulla on usein sinisiä vaatteita, joten nyt laukkuni tavallaan mätsää niihinkin. ;)

Vaikka tein päätösen täysin itse, helpotti sitä kuitenkin myös se, että myös mukana olleen kaverini mielestä ja myyjän mielestä oli se sininen väri paras. Sen jälkeen vaikein päätös taas olikin, että nimikirjaimet pisteillä vai ilman.. Koska laukku tulee Ranskasta, ei minulla ollut samaa mahdollisuutta kuin yhdistelmä, jonka valitsin Speedyyni. Jotenkin tykkään kuitenkin pisteistä niin paljon, että vaikka tuo ei ollut ideaali yhdistelmäsukunimen kohdalla, niin valitsin ne silti. Selvisi myös, että Vuittonilla on nyt uusi kiva vaihtohto myös eli saatoin valita valitsemistani väreistä myös laukun vuorin värin. Vaihtoehdot olivat siis se perinteinen ruskea tai sitten sininen tai keltainen, yllätys yllätys, laukkuni vuori tulee olemaan tummansininen. :)

Vaikka luulin kaiken olevan melko selvää, 
meni minulla silti liikkeessä yli tunti lopullisia valintoja pähkiessä. 
Nyt pitää enää odotella muutama viikko, että laukkuni lennätetään minulle Ranskasta. :)

25.8.13

Hetkiä Suomesta

Suomen lomani meni niin äkkiä! Tuntui, että se oli yksi hujahdus, mutta kuitenkin ehdin touhuta ja mennä niin paljon että ei niin ikinä tule mentyä normaalissa arjessa. Lennot Suomeen menivät ihan kivasti vaikka vähän kritisoin käytäntöä mikä tuntuu nykyään olevan aika yleistä, että pidemmillä päivälennoillakin pitää kaikkien sulkea kaihtimet ja koko matkustamo pimennetään. Tuntuu kuin olisi taas päiväkoti-ikäinen, jota yritetään väkisin pakottaa päiväunille.

Perille kuitenkin pääsimme ja vanhempani tulivat hakemaan meitä lentokentältä. Oli kivaa nähdä heitä heti ja ensimmäiseksi yöksi menimmekin vanhempieni mökille. :) Olen viettänyt siellä todella paljon aikaa lapsuudessa ja tuli heti niin kotoisa olo. Väsähdin illalla melko aikaisin, mutta mukavahan se oli nukahtaa vanhaan tuttuun huoneeseen. Seuraavana päivänä lähdimme veneajelulle ja kahvilaretkelle Punaisella veneellä. Se on kymmeniä vuosia vanha vene, joka oli ennen punainen ja vaikka se sai kunnostuksessa muutama vuosi sitten sinisen maalikerroksen, on se silti minulle ikuisesti se Punainen vene.


Siihen ensimmäiseen päivään se kuvausinto sitten jäikin. ;) Sen jälkeen tuli lähinnä otettua muutamia satunnaisia otoksia ja sitten taas juhlissa sitäkin enemmän. Tässä kuvissa mm. mieheni salaotos minusta kun olen nukahtanut kesken lehdenluvun (aikaeron takia alkoi aina iltaisin nukuttaa alussa tosi aikaisin), yksi auringonlaskukuvista joita otin toiselta mökiltä hääpäivämme iltana ja erään ystäväni suloinen Hilla kissa.


Yksi loman kohokohdista olivat erään ystäväni polttarit. Se oli mahtava päivä ja oli kivaa sillä saatoin nähdä useampia ystävistäni kerralla ja lisäksi tutustuin muutamaan kivan tuntuiseen uuteen tyttöönkin. Päivään sisältyi morsiamen (ja muidenkin) osalta mm. ammunnan harjoittelua, tankotanssin opettelua, kylpylähemmottelua taikoineen ja ihanasta seurasta nauttimista. Ystäväni häät olivat eilen ja ne ovat olleet koko viikonlopun mielessä. Olisi ollut niin ihanaa päästä niihinkin, mutta tälläisissä asioissa sen etäisyyden huomaa. Jos asuisin edes jossain päin Eurooppaa olisi helppo lentää viikonlopuksi Suomeen, mutta täältä matkustaessa ei viikonloppu riitä edes edestakaisiin matkoihin. Otin polttareissa yli 250 kuvaa, mutta monessa minä olen? En yhdessäkään ellei lasketa paria otosta koko ryhmästä.  En pysty kyselemään kaikilta suostumusta kuvien julkaisuun, joten ette tule näkemään minua teeman mukaisessa ruutupaidassa. :) Tykästyin kuitenkin tähän vain polttareihin ostettuun paitaan sen verran paljon, että ehkä näette sen joskus jossain asukuvassa.


Eräisiin toisiin häihin kuitenkin pääsin ja se oli koko lomani yksittäisesti suurin kohokohta! Nämä häät olivat minulle todella tärkeät sen vuoksi, että näissä häissä sekä sulhanen että morsian ovat minulle todella tärkeitä ystäviä. Olen tuntenut molemmat 20 vuotta! Häät olivat todella hauskat ja hääparin näköiset.  Kivaa oli myös, että sielläkin näin ystäviä kerralla ja monia henkilöitä joita en ollut muuten nähnyt vuosiin. Niissä häissä tuli itkettyä ja naurettua paljon. :)
Upean kaunis morsina, niin sisältä kuin ulkoa!
Jos joku muuten muistaa kenkäkriisini ennen häitä, niin lopulta päädyin näihin hopeisiin balleriinoihin. Ne tosin taitavat olla entiset kengät sillä jossain vaiheessa tanssilattialla tajusin jotain lentelevän ja sitten astuvani jonkun kovan päälle. Ne olivat nuo "kivet", jotka irtoilivat. Kun seuraavana päivänä katsoin kenkiä tarkemmin, niin toisesta kengästä puuttuivat lähes kaikki koristeet. Mutta ainakin siis vauhtia ja meininkiä riitti tanssilattialla. :)

Siinä siis lomaani kuvina. :) Lomalla en juurikaan ehtinyt lepäilemään, mutta se ei haittaa koska sen vuoksi en Suomeen lentänyt. Lensin perheeni ja ystävieni vuoksi. Nuo minulle niin kovin rakkaat ihmiset, joita en useinkaan koe kohtelevani niin hyvin kuin mitä he ansaitsisivat. Näin lähes joka päivä jotakuta ja joitakin onnistuin näkemään useammankin kerran. Joskus tuntuu, että ehkä kaikki unohtavat minut kun olen täällä vaikka minä en unohda heitä ikinä, mutta onneksi sain niin hyvää kohtelua heiltä. Se on sanonta, mutta paikkaansapitävä sanonta, että tosi ystävyyttä ei mikään aika tai matka katkaise.

23.8.13

Pasta Carbonara

Sellaista kokkailin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni ja se olikin yllättävän helppoa. Lomalta on palattu takaisin arkeen ja viikko on tuntunut aika pitkältä. Töissä oli loman jäljiltä tietenkin paljon hommaaa ja lisäksi olen sairastellut reilun viikon. Nyt on enää pientä nuhaa jäljellä eli voi melkein sanoa taudin olevan selätetty. Liikuntaakin olen jälleen kevyesti aloitellut sillä näin pt:äni viikolla ja huomenna menen pyöräilemään kaverini kanssa lahden rantamaa pitkin. Iltapäivällä on ohjelmassa erään suuren ostoksen tekeminen tai pikemminkin tilaaminen jos kaikki menee hyvin. :)

Olen vajaan viikon yksin kotona ja tämäkin viikonloppu menee siis vain omasta seurasta pääasiassa nautiskellen. En ole ikinä ollut kummoinen kokki ja vielä huonompi leipoja, mutta ehkä juuri tämän pitkältä tuntuneen viikon ja perjantain takia ajattelin kerrankin kokeilla jotain uutta. Eli päätin kokeilla tehdä Pasta Carbonaraa ja melkein kaikki ainekset löytyivät minulta jopa ennestään. Ohjeessa olleen pekonin vaihdoin kaapissa olleisiin kinkun jämiin ja kalkkunaan.

Rakastan pippuria ja sitä laitoin aika roimalla kädellä ja lopputuloksena on pakko sanoa, että aika maukasta tuli. Jopa minun tekemänäni. :)  Jälkiruoaksi ja viikonlopun iloksi ostin suklaata. Yleensä pidän ihan maitosuklaasta tai valkoisesta, mutta nyt ostin tummaa erikoissuklaata. Se on luomusuklaata, mutta se on myös reilunkaupan tuote. Ohjelman ansiosta on osa viljelijöistä vaihtanut kokaiinipensaiden viljelyn kaakaon viljelyyn ja lisäksi ohjelma tukee alkuperäisluontoon kuuluvien puiden istuttamista sademetsiin. Harvoin voi sanoa tukevansa huumeiden vastaista työtä ja sademetsien parempaa tulevaisuutta ihan vain suklaata mussuttamalla. ;)

Kivaa perjantaita teille! :)


22.8.13

Ne Pussy Galore kynnet

Enpä sitten malttanut olla kuvaamatta samantien niitä pinkkejä kynsiä, jotka mainitsen tuossa edellisessä kynsipostauksessa. En nimittäin tiedä kauan nämä pysyvät hyvänä tai kauan jaksan pitää näitä. Kyseessä ei ole mikään peruslakka, vaan Pussy Galore (NL 350) on osa OPIn Liquid Sand -sarjaa ja ne ovat tekstuurilakkoja. Ostin näitä minipakkauksen, joka sisälsi eri Bond tyttöjen mukaan nimettyjä lakkoja. Ensinnäkin mielestäni Bond tytöille on aina annettu mahtavia nimiä ja toisekseen pakkaus on niin kätevä koska kaikkia lakkoja tulee vain minikokoiset pullot. Sitten tietää ihastuuko mihinkään niistä ja kannaattaako ostaa täysikokoinen pullo.

Itse lakka on mielestäni kynnen pinnalla äärimmäisen söpö ja esimerkiksi tämä Pussy lakka muistuttaa mielestäni jopa hattaraa. Kynnen pinta kuitenkin vähän häiritsee minua käytössä. Ei nyt liikaa, mutta vähän tuntuu inhottavalta kun esimerkiksi kynnen pinta liukuu fleecetyyppistä vilttiä vasten. Kyseessä on kuitenkin varmaan vähän samantapainen ongelma, mutta vain lievempänä kuin, että minun aina tehnyt ihan sairaan pahaa nähdä kun joku ottaa villalapasen hampaillaa pois suusta.. hyi.. ihan menee kylmät väreet.. Vinguttakaa liitutauluja miten tykkäätte, mutta älkää pitäkö mitään villaista suussanne minun nähteni. ;)

Lähti vähän sivuraiteille, mutta siis kuitenkin mielestäni ihan hauska lakka ja kivaa kokeilla muitakin sävyjä myöhemmin. 

Oletteko te kokeilleet näitä? :)

Edit: Ensimmäisen päivän jälkeen kynnen pinta "hioutui".  Ulkonäöllisesti näytti edelleen yhtä kivalta, mutta sitä ärsytystä ei tullut enää itselle kun kynnen pinta osui johonkin. Neljän päivän jälkeen ilmaantui ensimmäinen pieni lohkeama lakkaan. Yllätyin positiivisesti pysyvyydestä. :)

Punakynnet

Minulla on paljon erisävyisiä punaisia lakkoja, koska vaikkei se suosikki värinäni olekaan, kynsissä punainen väri näyttää aina hyvältä.  Suomessa lakkasin kynteni häihin klassisen punaisiksi, mikä toimi mielestäni hyvin koska muuten värimaailmani oli hyvin valjua (hopeaa). Nyt kynsissäni on vaaleanpunainen liquid sand lakka tyyppinen lakka ja näitä ennen oli kynsissäni jopa kahta eri punaisen sävyä.

Ne edelliset lakkaukset näkyvät näissä kuvissa. Halusin tummat, lähemmäs burgundinpunaiset kynnet. Halusin kynsiin kuitenkin myös jonkun lähes huomaamattoman jutun, ja sen vuoksi lakkasin nimettömän ja peukalon eri värillä. Päälakkana käytin OPIn Malaga Wine (NL L87) ja ne kaksi muuta kynttä lakkasin Seppälän Niina Vanhatapion Sangre-värisellä lakalla. Ensimmäisten kerrosten jälkeen oli kuitenkin sävyero mielestäni liian suuri ja ei jotenkaan yhteensopiva, joten lakkasin toisen ohuen kerroksen OPIn lakkaa kaikkien viiden (=10 ;)) kynnen päällä. Niistä tuli mielestäni todella kivat!

Tykkäsin tuosta OPIn lakasta ja kynnen pinta jäi ihan superkiiltäväksi jopa ilman päällyslakkaa. Ainoa miinus on, että poistaessa se on harvinaisen sotkeva lakka. Käteni tulivat iholtaan paikoittain aivan punaisiksi ja tuntuu, että niissä olisi vielä päivää myöhemminkin sellaista punertavuutta lähellä kynsiä, tai sitten kuvittelen kaiken.

21.8.13

Se on täällä!

Luulin, että saan sen vasta perjantaina, mutta sainkin sen käsiini jo tänään! Suomeen unohtamani läppärin laturi on siis myös saapunut viimein Australiaan ja Ompun loma on ohi. Muru ehdotti edellisen postauksen kommenteissa, että Omppu itse piilotti sen laturin jotta se voisi jatkaa lomailua.  Itsekin alan nyt pitämään tätä vaihtoehtoa erittäin todennäköisenä. Teoriaa tukee se, että Ompun laturi saapui tänne kahden dollarin kolikko kylkeen teipattuna ja kahden Halvan salmiakkiaskin kanssa. Selvästi sillä on siis jotain hyviteltävää nyt kun se yritti muina johtoina päästä taas takaisin käyttöön, ikään kuin se ei ikinä karussa olisi ollutkaan. Lisäksi tämä teoria päästäisi minut kokonaan pälkähästä.. ;)
Oli miten oli, niin tervetuloa kotiin! :)

19.8.13

Itse kotona, Omppu lomalla

Tuntuu jännältä kun postailuintoa olisi, mutta sitten omat välineet siihen puuttuvat. Joskus mainitsin että meillä on pokkarikameraan 3 eri laturia ja siltikin jouduin Fidziltä ostamaan uuden kameran, koska minulla ei ollut siihen vanhaan laturia mukana. Siinä oli jo hieman huonoa tuuriakin sillä sillä kertaa oli huolellisesti pakannut sen mukaan, mutta se oli tippunut yöllä rinkan päältä.. Tämä siis pohjustuksena käsittämättömään huonoon "tuuriini" latureiden suhteen...
Kuva: we heart it
En voinut uskoa sitä todeksi kun tajusin jättäneeni läppärini latauspiuhan Suomeen! En ikinä hukkaa mitään muuta tavaraa mihinkään. En siis ole niitä joilta on unohtunut vaikkapa aurinkolaseja kahviloihin tai jää tavaraa hotellille. Paitsi.. nyt muistin että Cairnsin matkalla unohdin kännykänlaturini hotelliin, mutta onneksi menimme parin päivän kautta sen saman paikan ohi ja sain sen haettua. En tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun tajusin ettei se kannettavan laturi ole oikeasti mukana. Suunnittelin jo uuden ostamista tai että vanhempani voisivat postittaa sen tänne. Jälkimmäinen olisi toiminut, mutta posti tänne on aika turkaisen hidas ja kokemuksen kautta myöskin epäluotettava. Onnekseni tänne on tulossa tällä viikolla yksi työkaveri, jonka mukana minun pitäisi saada se. Voi olla, että jo perjantaina on omppunikin siis lopetettava jo lomailu.  Pääsen käsiksi sen sisällä oleviin kuviin ja pääsen naputtelemaan omalla tutulla näppäimistöllä. Sen vannoin, että tämä on viimeinen kerta kun unohdan minkään laitteen laturin!

17.8.13

Sonyn MDR-1RNC vastamelukuulokkeet

Kirjoitin muutama viikko sitten kaikkine perusteluineen, että etsinnässäni olivat vastamelukuulokkeet. Sellaiset onneksi sitten löysinkin muutama päivä ennen pitkiä lentojamme. Ostin ne miehelleni synttärilahjaksi, mutta tokihan minäkin niitä ehdin kokeilla muutamankin elokuvan verran. :)
Löysin ne paikallisen tavaratalon elektroniikkaosastolta, mikä oli hyvä paikka siinä mielessä, että pääsin kokeilemaan siellä kaikkia haluamiani malleja ja nimenomaan sen meluneston kannalta. Lopulta päädyin Sonyn MDR-1RNC kuulokkeisiin, jotka olivat melko hinnakkaat mutta hyvällä alennuksella eivät enää niin pahat. Aluksi olin suunnitellut edullisempia kuulokkeita, mutta kyllä niissä hinta tuntui korreloituvan aika voimakkaasti laatuun. Kuulokkeet eivät toimi kuulosuojainten tapaan, vaan niiden ulkopuolella on mikrofoni joka ottaa vastaan ulkopuolelta tulevaa ääntä, ja sitten kuulokkeiden sisällä on kaiuttimet, jotka tuottavat sille äänelle vastaäänen, jolloin ne tavallaan kumoavat toisensa.
Olen noihin kuulokkeisiin todella ihastunut! Jos pienistä plussista aloitan, niin tuo kotelo missä ne kulkevat on todella kätevä. Se on helppo sujauttaa laukkuun ja pois sieltä, ja kivaa on myös, että kaikille johdoille ja adapteripaloille on oma pieni pussukka, jossa ne pysyvät siististi.
Vastameluominaisuus toimii ihan akulla eli sen käyttämiseen yksisteen ei tarvitse mitään piuhoja ja toimintaaikaa oli muistaakseni luvattu peräti 22 tuntia mikä on jo todella kivasti. Jos akku kuitenkin sammahtaisi, pystyy kuulokkeet silti liittämään viihdejärjestelmiin piuhoilla, sitten tosin ilman sitä vastameluominaisuutta eli ne toimivat vain sitten tavallisina kuulokkeina.
Tuntuu, että toistelen sanaa vastamelu nyt ihan koko ajan, mutta se on kuitenkin noissa juuri se juttu! Toki jo ilman, että se oli päällä oli elokuvia huomattavasti mukavampi katsella kuin koneiden omilla kuulokkeilla, mutta sen ollessa päällä oli ero ihan valtava! Se ei tuki kaikkea ääntä, mutta estää suurimman osan juuri siitä hurinasta ja vaimentaa muita ääniä. Kun kuulokkeet otti päästä, tuntui melu aina suorastaan ihan huumaavalta. Tuntui ettei ole ikinä oikein edes tajunnut miten meluisia lentokoneet ovat. :) Monet käyttävät tuollaisia kuulokkeita ihan vaikka eivät edes katselisi mitään, vaan haluavat sitä parempaa hiljaisuutta.
Voin ehdottomasti suositella vastamelukuulokkeita ja ainakin tuota Sonyn mallia kaikille matkaajille. :) Me nyt ainakin toistaiseksi vuorottelemme tuolla yhdellä parilla, mutta jo nyt lentäminen ilman niitä tuntuisi ajatuksena vastenmielisemmältä ihan näin parin kokemuskerran jälkeen. ;)

13.8.13

Suomen kosmetiikkaostokset

Kuvailin Suomen kosmetiikkaostokseni, koska olen todella tyytyväinen niihin vaikka vähän määrä taas hirvittää kun ne kokosi yhteen kasaan. Osa niistä oli ihan suunniteltuja ostoksia, koska tiesin minikokoisten matkapakkauksieni riittämättömyyden ja aion jättää ne tänne tulevaisuuden lomia varten. Suurin osa oli silti kuitenkin ihan ihan hetken mielijohteesta ostettuja ja varsinkin hyvät tarjoukset olivat liian vaikeita ohittaa.
Suunniteltuja ostoksia olivat kasvovesi ja sellaisen nappasin ihan ruokamarketista Lumenen hyllyltä sen kummenin valikoimatta. Lumene on kuitenkin aina niin turvallinen ostoksena. Samoin nappasin aiemminkin kehumani Lumenen Vitamin C+ sarjan päivävoiteen, johon sain tarjouksen myötä vielä silmänympärysvoiteen kaupan päälle. Siihen en ole ihan niin tyytyväinen, mutta kyllä se varmasti käytettyä tulee, sitä ainakin viitsii laittaa sitten vaikka vähän reilummallakin sormella. Suunniteltua oli myös shampoon osto ja hetken hyllyjä tutkailtuani nappasin kms california sarjan Hair Play shampoon. Tätä tuotetta on pakko hehkuttaa! Se ei ole tuuheuttava vaan tekstuuria tuova shampoo ja en tiedä onko niillä muuta eroa kuin markkinointikikka, mutta hiukseni sen eron huomaavat! Hiukseni ihan oikeasti tuntuvat sen käytön jälkeen paksummilta ja tuuheammilta ja jopa ilman föönausta. Olen käyttänyt erilaisia tuuheuttavia shampoita vuosikausia satunnaisesti ja missään ero normaaliin ei ole ollut niin huomattava kuin tässä kms sarjan shampoossa. :)
Paniikkiostosia kertyi 2 kpl. Tajusin kesken lomani, että Lancomen meikkivoiteeni vetelee aivan viimeisiään ja MACin primer loppui myöskin ihan totaalisesti. Paniikissa ostin ihan ruokakauppareissulla Lorealin True Match meikkivoiteen ja Studio Secrets primerin. Kumpikaan ei noussut suosikikseni ja primer vielä vähemmän. Se on koostumukseltaan todella paksua ja ei tunnu jotenkaan sulautuvan ihoon kuten käyttämäni MACin primeri. Ja vaikka odottelin ihan kunnolla sen imeytymistä niin silti sekä Lorealin että Lancomen meikkivoiteet liukuivat sen päältä niitä levittäessä. Meikkivoiteen levittämiseen piti oikeasti käyttää huolta ettei tulos ollut laikukas ja raidallinen.
Heräteostoksina ostin Goshin violetin eye-linerin, jota ajattelin että voisin käyttää yksinään joskus luomella paksumpana rajauksena. Ostin myös kaverini suosituksesta IsaDoran Precision Mascaran. Omille ripsilleni Lancomen Hypnose on vielä vähän parempi, mutta harvinaisen hyvä ripsari on tuokin! Muutenkin olen aina tykännyt IsaDorasta ja varsinkin kyseisen merkin luomiväreistä todella pajon. Lisäksi ostin ihanan ruusuntuoksuisen Jeanne En Provencen Rose Envoitante vartalorasvan. Ostin nimittäin viimein sen epilaattorin ja sen takia ajattelin, että kunnon lisäkosteutus ei haittaa.
Parhaat löytöni tein eräällä reissulla Sokokselle kun olin siellä muissa asioissa. Tein kosmetiikkaosastolta nimittäin erittäin hyviä löytöjä. Ensin huomasin onnekseni, että käyttämääni Lancomen Teint Idole Ultra 24h meikkivoidetta saa nykyään myös Suomessa sävyssä 005. Se oli vieläpä alennuksessa jos omisti S-eturkortin. Seuraavaksi huomasin tarjouspakkauksen, jossa oli Lancomen Hypnose Star ripsari, Genifique sarjan silmänympärysvoide sekä matkakoon Bi-Facil meikinpoistoaine. Hypnose on aivan ehdoton suosikkiripsarini ja tarkoitus olikin ostaa sitä perusversiota tai vielä mieluummin sisarversio paluulennolla tax-freestä. Seuravaaksi kipittelin varsinaisen ale-pöydän luo, jossa tarjoukset vain paranivat. Ostin mm. ihanan kimaltavan luomivärisarjan YSL-merkiltä (kyllä, rakas Yves oli vielä mukana ;)) alle 20€:lla (-70%) ja Lancomen Hypnose sarjan ripsarin sinisenä (-50%) ja Lumenen pienen kynsilakan alle 2€:lla.  Koko reissun kruunasi vielä se, että kassalla kävi myyjä hakemassa minulle lahjaksi Lancomen kaapilta kaksi puhdistustuotta, jotka ovat hyvän kokoisiakin. En huomannut mitään tarjousta mihin se olisi liittynyt, mutta ehkä sellainen oli tai sitten myyjä ajatteli, että jos tuo ostaa jopa sinistä ripsaria niin sille voidaan myydä tulevaisuudessa kaikki värinsä puolesta oudot tuotteet, jotka eivät muille kelpaa.. ;)
Lopuksi villiinnyin aivan kynsilakoista ja varsinkin Gina Tricot oli paha paikka. Ihastuin heidän lakkoihinsa jo viime kesänä, ja se kolmen kappaleen tarjous on paha, koska silloin niitä tulee väkisin ostettua monta. Ostin myös Sokokselta kynsilakkapakkauksen, mutta lähinnä sen takia että se oli tarkoitettu enemmän koristeluun kuin yksittäisten pintojen luomiseen.

En jaksa uskoa, että kukaan pääsi tekstiä ainakaan toista kappaletta pidemmälle, mutta tiivistyksenä niin kynsilakat ja ripsarit eivät ainakaan hetkeen lopu. :)

Meikit matkalle

Päätin Monan innoittamana tehdä hieman samantyyppisen postauksen matkakosmetiikasta. Ennen Fidzin matkaa kuvailin kosmetiikka tuotteitani sisältäen erilaiset rasvat ym. Nyt kuvailin sitten meikit, jotka pakkasin tänne Suomen lomalle. Kun ne kaikki levittelin, kertyikin niitä aikamoinen kasa, mutta määrää lisäsi huomattavasti se, että lomaan sisältyvät myös yhdet häät, jotka taasen tarkoittavat juhlameikin tekemistä. Haluan myöskin aina pientä vaihtelua meikkiini, jos ei muuten niin luomivärien värien muodossa.

Eli:
- 1 poskipuna
- 1 kasvojen varjostuspuuteri
- 1 valopuuteri
- 1 irtopuuteri
- 2 korostustuotetta
- 1 huulipunankiinnittäjä
- 3 huulipunaa
- 1 huultenrajauskynä
- 1 sävyttävä huulivoide
- 3 huulikiiltoa
- 1 primer
- 1 meikkivoide
- 4 luomiväriä
- 1 ripsiväri
- 3 kajalkynää
- 1 eyeliner
- l kulmakynä
- 1 peitepuikko
- 1 luomivärinpohjustaja
- 6 sivellintä
+ laukussa aina kulkeva hätämeikkipussukka tuotteineen

Tykkään kuljettaa aina matkoilla kaikki perusmeikkiini liittyvät tuotteet ja meikit ovatkin onneksi useimmiten niin kevyitä että niitä voi kuljettaa isommankin pussukan verran. Ilman noita juhlia olisivat matkasta kuitenkin karsiutuneet varmasti primer, luomivärinpohjustaja, valopuuteri, benefitin korostustuote, kajalit, huulipunankiinnittäjä ja olisin varmasti ottanut määrissä rajoitetummin myös luomivärejä ja sekä huulipunia.
Siveltimet ovat tilaa vieviä ja varsinkin pituutensa suhteen. Esimerkiksi omaan matkapussukkaani ne mahtuvat pituutensa puolesta juuri ja juuri siten etteivät karvat joudu lyttyyn. Sen jälkeen kun aloin käyttämään siveltimiä meikinteossa ja etenkin juuri silmissä, en vain osaa enää edes matkustaessa levittää luomiväriä niillä mukanatulevilla vaahtomuoviaplikaattoreilla.
Käsilaukussani minulla aina kulkee mukana Marimekon pikku pussukka, jossa on meikkejä lähinnä korjailuun vaikka pystyisi niissä hätätilanteessa luomaan jonkinlaisen uudenkin meikin. Siellä kulkee puuteripaperia, poskipunaa, Lumenen minikokoinen luomivärikolmikko, minikokoinen ripsari, pari huulipunaa, huulirasvaa, peili ja sitten vielä aspiriinia ja vähän käteistä hätätapauksia varten.
 Sellaiset meikit siis mukana tällä kertaa. :) Kuvasin nuo meikit paria päivää ennen tänne Suomeen lähtöä ja tarkoitus oli ajastaa niistä postaus, mutta mihin se aika sitten katosikaan.. ;) Tilanne on jo hieman muuttunut parin tuotteen kohdalla eli meikkivoide loppui(!) ja samoin kävi primerille. Tilanne onneksi molempien tuotteiden kohdalla jo korjattu ja eilen osuin epäonnekseni Sokoksen meikkiosastolle muita asioita hoitaessani ja jouduin siellä tarjousten uhriksi eli meikkimäärä vain kasvoi..

12.8.13

Asu heinäkuulta

Tässä eräs asu heinäkuulta, joka on jäänyt julkaisematta. Muutimme viime joulukuussa ja vaikka rakastan uutta asuntoamme paljon enemmän kuin entistä, niin hyvää kuvailupaikkaa en siellä ole löytänyt. Kun ennen otin asukuvat itse, nykyään hyödynnän aina miestäni joka kyllä räppäisee muutaman kuvan ennen töihin lähtöä ellemme meinaa olla myöhässä. Nämä kuvat olet kuitenkin ottanut itsekseni ja kyllähän niistä asu erottuu vaikken muuten ole kovin tyytyväinen. Ikkuna on niin kaukana, että valoisuutta jouduin säätämään todella paljon lisää ja taustalla roikkuu massiivinen taulu, jota on jaksanut alkaa siirtämään sen koon vuoksi.
- paita: Zara
- bleiseri: Massimo Dutti
- farkut: Vero Moda
- laukku: Tory Burch (robinson satchel)
- kengät: Aldo
- korvakorut: David Lawrence, kaulakoru: lahja vanhemmiltani

Rakastan tuota laukkua todella paljon ja se on yksi suosikeistani, mutta sen verran rakastan myös vaihdella laukkuja, että nyt kun olen kulkenut yli pari viikkoa tuon saman laukun kanssa täällä Suomessa, niin kun pääsen Australiaan takaisin niin sitä tuskin hetkeen nähdään asukuvissa.. Sama juttu vaaleiden (ja varmaan muittenkin) Tory Burch balleriinojen sekä Saban jeggingsien kanssa! :D

9.8.13

Speedyn nimikointi

Toteutin viimein aikeeni Louis Vuitton Speedy -laukkuni nimikoinnin suhteen. Se on ollut mielessäni varmaan jo parisen vuotta, mutta jotenkin se on aina vain jäänyt. Kun luin, että Reetta kävi nimikoimassa omansa, sain itsekin viimein sen kimmokkeen viedä oman laukkuni.
LV:n laukkujahan minulla on kaksi, mutta vein nyt ensiksi tuon Speedyn, koska siinä nimikoinnin paikka on niin selkeä ja oikeastaan vaihtoehtoja sille on vain yksi. Tuolla hot stamping tekniikalla tehty nimikointi on ilmaista ja sen voi teettää laukkuunsa ihan milloin vain eli vaikka vuosia laukun ostosta.
Olen ihmisenä hirmu syvällinen vaikka monesti pidänkin aivoitukseni ja syvimmät tunteeni vain itselläni. Luon myös asioihin ja esineisiin tunnesiteitä helposti ja liitän niihin muistoja joskus hyvinkin epäsuorasti ilman selviä yhteyksiä. Aina kun kaivan jompaa kumpaa LV:n laukuistani pusseistaan käyttöä varten muistan esimerkiksi niiden ostotilanteen. Ostin ne samalla kertaa eräänä loppukeväänä keskellä elämäni rankinta jaksoa, joka oli onneksi siinä vaiheessa jo hieman helpottumassa. Vaikka se pohjimmainen muisto ei ole hyvä, ovat ne silti minulle sen vuoksi sitä rakkaampia esineinä. Nimikoinnilla myös liitän ne entistä vahvemmin itseeni.

Joskus tuntuu, että mietin kaikin liian syvällisesti ja vaikeasti, mutta sellainen vain olen vaikka toisaalta pidän myös itseäni elämässä heittäytyjänä. Arkisista mietinnoistä mietin nimikoinnissa kovasti seuraavia: pisteillä vai ilman, pisteiden lukumäärä, kirjainten koko ja jopa ihan kirjaimia itsessään. Loppuratkaisuni eli M.MV tuntuu kuitenkin todella hyvältä, siinä olen minä. :)