30.11.14

Marraskuun viimeinen

Tuntuu lähes käsittämättömältä, että on jo marraskuun viimeinen päivä ja siten ensimmäinen kuukausi lomaani on jo lähes ohi. 
Kuukausi on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti, mutta jollain jännällä tavalla tuntuu kuin en ikinä olisi ollutkaan vuotta poissa. Kaikki on niin kotoista ja tuttua ja muutoksia tuntuu tapahtuneen todella vähän. 
Tuntuu niin hyvältä ja oikealta olla täällä.

29.11.14

Louis Vuitton Shine Shawl

 Ostin itselleni Portlandista tuliaiseksi LV:n kauniin huivin vaikka en joskus aikaisemmin ikinä uskonut hankkivani sen merkkistä huivia. Rakastan ja käytän paljon huiveja, mutten ole ikinä himoinnut LV:n huiveja vaikka kauniina niitä olen pitänytkin. Kun sitten näin jossain livenä shine shawlin beigena, oli se menoa! En vain enää saanut sitä mielestäni..
Halusin ostaa sen Portlandista, koska se oli samalla kiva tuliainen ja se oli myös siellä hivenen halvempi sillä Oregonin osavaltiossa ei ole tuotteissa arvonlisäveroa. Helpointa sen saaminen ei ollut. Ensinnäkin olin työmatkalla, joten minulla oli todella rajoitetusti aikaa päästä kaupoille. Onnistuin kuitenkin jo ekana iltana livahtamaan keskustaan ja suuntasin suoraan LV:n liikkeeseen. 
Kun astelin sisään liikkeeseen tervehti minua yhden tiskin takaa nuori miesmyyjä äärimmäisen tekomaireasti ja samalla katsoi minua päästä varpaisiin äärimmäisen hitaasti pariin kertaan. Minulle tuli välittömästi huonot fiilikset tästä myyjästä. Olin pukeutunut semisiististi ja minulla oli päällä siisti bleiseri, silkkinen paita, mustat farkut ja Aldon glitter tennarini. Koin tämän niin selkeän katsastuksen loukkaavana sillä sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä miltä näytän tai miten olen puketunut. Olen lisäksi ollut paljon huonomminkin pukeutuneena merkkiliikkeissä ja saanut todella hyvää ja mukavaa palvelua. Tämän jälkeen hän kysyi olenko etsimässä jotain tiettyä ja kerroin Shine Shawlista beigenä ja myyjä oli aivan pihalla. Hän ei ollut kuullut(!) sellaisesta ja käski minun(!) googlettaa sitä kännykällä ja näyttää hänelle. Hän puuhaili muuta, tuli takaisin luokseni, vilkaisi kännykkääni ja sanoi ettei heillä ole sellaista. Heilautti kättään ylimalkaisesti muiden huivien suuntaan ja tarjosi niitä. Minä halusin kuitenkin juuri sen tietyn huivin, joten asiointi jäi siihen. Koin palvelun todella töykeäksi enkä ole ikinä missään merkkiliikkeessa törmännyt vastaavaan, se oli kuin suoraan jostain elokuvasta. 

Lähdin pois, kiertelin muutamaa muuta kauppaa, menin kahville ja siellä kahvilla mietin edelleen huiviani. Portlandissa on ainoastaan yksi heidän liikkeitään, mutta aloin miettimään josko sen tilata sinne muualta? Minulla oli vielä useita päiviä työmatkaa jäljellä ja päätin kokeilla. Menin liikkeeseen, minua tervehti äärimmäisen iloisesti ja mukavasti yksi naismyyjä. Selitin tilannetta ja hän käveli huivien luokse, aikaisi yhden laatikoista ja kysyi tarkoitanko tätä huivia? Hänellä oli edessään juuri se huivi, jota olin koko ajan metsästänyt! Aivan uskomatonta. 

Loppu myyntikokemuksestä olikin juuri sellaista normaalin mukavaa. Hän asetteli huivia päälleni ja totesin että tykkään siitä yhtä paljon kuin arvelinkin. Koko sen ajan ja kun täyttelin lomaketta juttelimme juuri sellaista mukavaa ja rentoa pientä small talkkia ja fiilis oli todella hyvä. Millainen ero olikaan ekaan asiakaspalvelijaan. Niin töykeä, ylimielinen ja osaamaton eli se ensimmäinen myyjäni, että minun olisi oikeasti pitänyt antaa palautetta. Tuon tason ja hintaluokan merkillä pitää olla parempaa.
Aloinpa taas jaarittelmaan, mutta siis sain kuitenkin sen huivini ja tykkään siitä todella paljon! LV:n huivithan ovat tunnetusti melko arkoja, mutta näiden Shine sarjan huivien tulisi kuulemma olla hieman kestävämpiä. Kun vertaan Fendin huiviini, joka on materiaaleiltaan vastaava kuin LV:n perushuivit, tuntuu tämä shinehuivi karkeammalta mikä varmasti johtuu langasta, jota on käytetty kuviointiin ja mikä tuo sen kiillon. 
Otin huivini mukaan tänne Melbourneenkin ja olen käyttänyt sitä melko paljon t-paidan kanssa jos on ollut viileämpiä päiviä.

28.11.14

The Lui Bar

Meille tuli eilen ystäväpariskunta Brisbanesta vierailulle ja tänään onkin kierrelty taas kaupungilla. Illalla lähdemme vielä Night Noodle Marketille, jossa kävimme mieheni kanssa melkein pari viikkoa sitten. Nyt kun vietämme kotona pientä lepotaukoa, ajattelin kirjoitella postauksen The Lui Baarista, jossa kävimme tänään.
Se sijaitsee toisen Rialto tornin huipulla 55. kerroksessa, 236 metrin korkeudessa ja sieltä on todella kivat näkymät eteläisiin ja itäisiin kaupunginosiin.
Tässä kuvassa näkyy kotini :)
Pariin edelliseen postaukseen liittyen, huomatkaa poninhäntäni paksuus! :D
The Lui Bar on cocktailbaari omine tiloineen, mutta se on itseasissa osa Vue de Monde nimistä ravintolaa. En ole käynyt ravintolapuolella, mutta se on kuulemma melko mukava joskin huomattavan kallis ravintola. The Luin puolella tunnelma on ainakin mukavan rento ja heilläkin on oma snack-menu jos haluaa pientä purtavaa. Me otimme jaettavaksi miniburgerit sekä kirkneestä tehdyt ranskalaiset.

Koska olimme cocktailbaarissa, otin luonnollisesti myös yhden coctailin ja päädyin sellaiseen kuin:
The Lola Montez Spider Dance Fizz 
 In 1855, the infamous erotic dancer by the name of Lola Montez toured the far-flung goldfields of Victoria. The previous Melbourne performance caused such an outcry that the remainder of her Melbourne shows were cancelled for fear that the authorities would close any theaters who dared to book her. However, while the newspapers of Melbourne were showering Lola with scorn, the gold diggers of Ballarat were showering her with gold nuggets, all because of her raunchy spider dance! This legendary routine saw Lola clad in layers of petticoats and skirts, dancing to the slow realisation that her clothes were filled with spiders. Growing ever frenzied, much to the crowd's delight she'd lift her skirts higher and higher, scattering the stage with imitation spiders, and slowly revealing more and more Lola with each movement. We celebrate her tour with French Champagne and seasonal fruit.
Tykkään jos drinkkimenua tehdessä on nähty vaivaa ja oikeasti mietitty omintakeisia drinkkejä ja tarinaa taustalle.
Melbournessa on varmastikin satoja mielenkiintoisia ja omintakeisia baareja, mutta tätä voin suositella jos haluaa nauttia maisemista. Kovin iso se ei ole, joten iltaisin ja varmasti varsinkin viikonloppuisin sinne saattaa olla vaikea päästä ja vielä vaikeampaa saada ikkunapöytää. Ja vaikka kyseessä on baari, on sinne tietty pukeutumiskoodi. Kovin hienosti ei todellakaan tarvitse olla, mutta esimerksi miesten on turha yrittää sisään sandaaleissa. 
Oli kivaa käydä siellä nyt päivänäöllä, viimeksihän kävin siellä illalla kun oli jo pimeää, ja näköjään söin täsmälleen samat asiat (Postaus!). :D

27.11.14

Tiistaita ja eräänlainen asukuva

Tiistaina nappailin taas kuvia osasta päivääni. Iltapäivällä kun lähdin kaupungille unohdin kameran kotiini ja joudun taas syömään sanani kännykkäkuvista! :D 

Aamulla minulla oli ystäväni kanssa treffit Albert Parkissa missä menee kiva kuntoilureitti järven ympäri. Kyseessä on myös sama puisto missä ajetaan vuosittain Melbournen F1-kisa. Päivä lähti todella mukavasti käyntiin ja jalat ovat vielä tänäänkin kipeät. Reitin varrella on useita kuntoilupisteitä, joilla pysähdyimme tekemään punnerruksia, jalkakyykkyjä, dippeja, burpee -liikkeitä, lankkuja ja vaikka mitä. 
Tykkään todella paljon noista maisemista oli kivaa myös bongailla mustia joutsenia sekä kakaduja, jotka ovat täällä villeinä ihan yleisiä. 
Minulla oli lenkillä päällä google tracks päällä ja matkaa kertyi lenkille reilut 10 kilometriä, josta en toki läheskään kaikkea juossut, mutta mukavasti kuitenkin.

Kotiin tultua olikin jo ihan superkiire päästä suihkun kautta tapaamaan yhtä toista kaveria. Hänen äitinsä täyttää pyöreitä perjantaina ja sain päästä mukaan makutuomariksi Tiffany -liikkeeseen valikoimaan korua. Liike on Melbournessa melko suuri ja parissa kerroksessa. Siellähän ei saisi varsinaisesti myyntitiloissa kuvailla, mutta yhden salakuvan nappasin. Olenpa kapinallinen. Tiffany on vähän "niitä" liikkeitä, joista kuuluisi olla superinnoissaan ja rakastaa. Itse en ollut kuitenkaan edes ikinä käynyt yhdessäkään liikkeessä vaikka olen kävellyt niiden ohi vaikka missä kaupungeissa ja Melbournessakin lukemattomia kertoja. Olin kuitenkin positiivisesti yllättänyt. Valikoimissa oli kertakaikkisen upeita ja taidokkaita korua.
Mielikuvani liikkeestä on myös perustunut täysin hopeaväriin ja suurin osa koruista olikin valkokultaa ja platinaa. Yllättävän paljon oli myös kuitenkin sitä rakastamaani keltakultaa. Olimme liikkeessä varmasti parisen tuntia ja ehdinpä jopa jossain vaiheessa selailla yhtä kahvipöytäkirjaa, josta luin yrityksen alkuhistoriasta joka oli sangen mielenkiintointoista ja vaikuttavaa. 

Ystäväni äidille löytyi aivan mielettömän upea avainkaulakoru joka on täynnä kirkkaita timantteja ja yksi isompi keltainen. Itse en varmasti ikinä tule saamaan yhtä kallista ja arvokasta kaulakorua tai välttämättä mitään muutakaan sieltä liikkeestä.. ;) Ystävälläni on muutamia koruja itsellään liikkeestä ja minäkin sain nyt ensimmäinen asiani.. paperisen servetin, johon on painettu liikkeen nimi. :D
Liikkeessä oli myös ns. lepäilytila, jossa nappailin kuvan mm. asustani mikä vilahti jo instagramin puolella.
- paita: Love Moschino
- farkut: JBrand
- laukku: Tory Burch
- kengät: Charles Philip

Tälläisiä päiväni täällä vähän ovat.. Yritän liikkua päivittäin vastapainona kaikelle herkuttelulle ja pyörin kaverieni mukana milloin missäkin. :)

26.11.14

Kampaajan jälkeen

Tänään oli siis se kampaaja-aika ja menin sinne todella negatiivisena ja lähinnä asenteella, että hoidetaan tämä pois tieltä.. En edelleenkään sano, että olisin suorastaan nauttinut siitä, mutta kyllähän monet asiat tekevät siitä siedettävämmän. Juomani latte oli hyvänmakuinen, tarjolla oli kivoja lehtiä luettavaksi, hiustenpesusta ja päänhieronnasta nauttii jo väkisinkin ja mikä onnekkainta, niin minulla klikkasi hyvin kampaajani kanssa. Hän oli muuttanut muutamia vuosia sitten Kreikasta tänne ja oli kiva vertailla miltä tuntuu olla toisesta kulttuurista kotoisin ja miten sopeutua. Hän ei ole muuttamassa Kreikkaan takaisin koska ei oikein näe tulevaisuutta perheelleen siellä, mutta hänen kokemuksensa Australiasta eivät olleet ihan yhtä ruusuiset kuin minulla. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää sillä vuoden jälkeen Kanadassa näen kaiken täällä Australiassa niin mahtavana ja upeana ettei kaikki varmaan ota enää edes ihan kiinni todellisuudesta, hah hah. ;)
Hiuksissa tapahtui juuri se mitä pitikin eli latvoja pois ja tummaa väriä. Väri on melko tumma, mutta sitä halusinkin sillä se haalistuu kuitenkin sillä oikeasti välttelen sitä kampaajalla käyntiä niin pitkään kuin mahdollista. Värjäsin viimeksi heinäkuun lopussa hiukseni melko samanvärisiksi kuin nyt ja jos vertaatte edellisen postauksen kuviin, niin huomaatte eron. 
Teininä tein kaikkeni ruskettumisen eteen, mutta sittemmin olen jo kauan sitten antanut periksi sen suhteen. Vaalea pisamaisen iho on mitä on. Pisamistani olen tykännyt aina, mutta nyt olen oppinut arvostamaan jopa sitä vaaleutta. Siitä tykkäänkin tummassa tukassa, että se antaa mielestäni kasvoilleni enemmän kontrastia. 
Hiuksistani en kyllä varmasti ikinä opi tykkäämään. Päätin kuitenkin nyt antaa sille Nioxin hoidolle mahdollisuuden jos se oikeasti tekisi hiuksistani edes vähän siedettävämmät. 

Kampaajan mielestä muuten paras sävy hiuksilleni olisi kupari! Mitä mieltä te olette? :D Joskus teininä sitäkin kokeilin mutten muista että olisin itselläni siitä oikein erityisesti tykännyt, mutta se oli tietenkin silloin.

25.11.14

Kampaajaa odotellessa..

Ja sitä ei onneksi tarvitse odotella kauan, sillä minulla on aika huomiselle. Toisaalta odotan sitä kovasti ja toisaalta olo ihan plääh sillä en ole ikinä tykännyt hiuksistani ja tiedän ettei hiuksistani saa kivoja vaikka mitä tekisin. Mutta jos näistä saisi taas edes hetkeksi vähemmän kamalat...

Tiedän, että asioista joille ei itse mahda mitään on turha valittaa ja aina on henkilöitä, joilla on vielä huonommin, mutta totuus on, että inhoan kampaajalla käyntiä. Se pakottaa minut miettimään hiuksiani ihan kunnolla ja miten toivoton tilanne on niiden kanssa. Ne ovat nimittäin ihan tavattoman ohuet enkä mahda sille mitään.. 
Syön jatkuvasti Priorin kuureja, yritän välttää hiusten turhaa rasittamista ja omistan litroittain ja litroittain aineita, joiden tulisi tuuheuttaa hiusta. Hiustentuuhennoksia eli pidennyksiä olen miettinyt monia kertoja, mutta hassuintahan asiassa on, että niitä ei suositella todella ohuthiuksisille ihmisille. Joo, lyökää vielä lyötyä..  Jos minulla olisi yhtään toisenmallista luustoa kasvoissa olisin leikkautanut lyhyet hiukset jo vuosia sitten. Eri pituisia polkkakokeiluja on useita, onnistuneita ei. 
 
Edellisestä kampaamokäynnistä on jo melkein 5 kuukautta ja nyt sinne on taas ihan pakko mennä. Juurikasvua ei juurikaan huomaa, mutta hiusten väri on vaalentunut ja tietynlainen punaisuus alkanut lisääntyä vaikka aina erikseen mainitsen ettei värisävyssä saa itsessään olla punaisuutta. Eniten kuitenkin häiritsevät latvat, joihin on tullut kaksihaaraisia, mutta ennenkaikkea ärsyttää niiden ohuus hiusten kulumisen ja luonnollisen irtoamisen seurauksena. 
 
Aina haaveilen jostain erilaisesta, mutta varmaan huomenna teen sen saman kuten aina eli latvojen siistiminen ja hiusten värjäys tummanruskeiksi. 
 
Eräs ystäväni kertoi nähneensä täällä mainoksen hiusten Nioxin hoidosta, jonka pitäisi tuuheuttaa hiusta. Ilmeisesti ensin päänahalle tehtäisiin happokuorinta (kuulostaa pelottavalta) ja tämän jälkeen käytettäisiin viikkoja shampoota ja erilaisia hoitotuotteita, joita pitäisi nimenomaan kaikkia hieroa päänahkaan. Jotenkaan en jaksaisi uskoa tämänkään auttavan minua, mutta mielelläni kuulisin kokemuksia jos kellään sellaisia on!

24.11.14

Crazy Nails

Vaikka on vain muutamia lakkoja, ei se tarkoita sitä ettei niilläkin voisi leikkiä. Jännästi pallonpuoliskon vaihdos vaikutti myös kynsilakkamieltymyksissä. Vielä kuukausi sitten eniten viehättävät tummat ja syksyiset sävyt, nyt täällä kesän kynnyksellä tykkään taas kaikista kirkkaista ja vaaleista sävyistä.
Näiden kynsien tekeminen oli nopeaa ja helppoa, pisin aika kului kuivumisen odotteluun. Lakkasin ensin kaikki kynnet Nation lakalla Air. Täppäsin useita märkiä tippoja Layla Cosmeticsin U.S. of Green ja The Pink Fluo lakoilla sekä essien Go Ginza lakalla ja sen jälkeen vain pyörittelin niitä hammastikulla, jolloin värit sotkeutuivat kivasti keskenään. Tämä kannattaa tehdä aina yksi kynsi kerrallaan sillä lakat eivät saa kuivua ennen pyörittelyä. Koska kynnen pinta jää hieman epätasaiseksi laitoin lopuksi pari kerrosta päällyslakkaa, jolloin siitä tuli jälleen täysin sileä.
Seuraavaksi luulen, että haluan kokeilla uutta Witcheryn glitterlakkaani.

23.11.14

Lomalla

Karkuteillä ollut bloggari ilmoittautuu!! Mitä useampi päivä jää välistä, sitä vaikeampi on aina tehdä sitä seuraavaa postausta, koska sen pitäisi olla jotenkin erityisempi, jolloin kynnys siihen postaukseen kasvaa entisestään. 

Päätin nyt kuitenkin palata normaalimpaan rytmiin ihan rennosti poimimalla loman aikaisia instagramkuvia. Muutenkin olen lähinnä näpsinyt kuvia kännykällä ja vaikkei blogini ikinä valokuvausblogi olekaan ollut, ovat ne mielestäni aika suttuisia postauskuviksi.

Ja näiden hienojen selittelyjen jälkeen julkaisen siis heti seuraavaksi juuri niitä kännykkäkuvia.. ;)
 Shrine of Remembrance, rantaa St Kildassa, Yarrajoen vartta ja Luna Parkin sisäänkäynti. 

Shrine on sotamuistomerkki eräässä puistossa. Se rakennettiin I maailmansodan jälkeen kunnioituksesta australialaisia sotilaita kohtaan, mutta nykyään se toimii muistomerkkinä kaikkiin sotiin, joissa australialaiset ovat olleet mukana, mikä on paljon. Muistelen jonkun aussin sanoneen, että ovat olleet käytönnässä mukana kaikissa sodissa missä brititkin ja sama henkilö myös väitti, että australialaiset usein laitettiin eturintamaan ja sotien vaikeimpiin paikkoihin. En tiedä tämän paikkansapitävyyttää, mutta saatoin samaistua kun muistelin aikaa jolloin Suomi oli osa Ruotsia.. ;)

Täällä vielä asuessani kävin siellä kerran ja sinne on rakennettu myös museo alakertaan. Siellä oli vapaaehtoisena oppaana eräs vanha mies, joka oli veteraani ja osasi kertoa tosi hyvin kaikesta. Hän oli kiinnostonut sodista ylipäätään ja oli lukenut myös talvisodasta. Hän alkoi kyselemään hirveästi Suomen sodista, mitä niistä opetaan ja puhutaan ja miten pärjäsimme niin hyvin.. Juttelimme varmaan oli tunnin ja muuta henkilöstöä tuli jo ajamaan meitä ulos sillä museo oli sulkeutunut jo hyvän aikaa sitten.

Tällä kertaa kuitenkin vain lenkkeilin yhden ystäväni kanssa sen rakennuksen ohitse.. ;)

Melbourne sijaitsee suuren lahden pohjukassa ja rantaa on kymmeniä kilometrejä. Suurin osa on luonnontilassa, mutta sitten välillä on uimarantoja ja koirarantoja. Kitesurfing rannan kohdalla nappasin kuvan, sillä se on vain mielestäni niin siisti harrastus ja varjot ovat kivan näköisiä.

Yarrajoki on ihan mukava siinä mielessä, että kuka ei tykkäisi vedestä ja Southbankin rantakatu on kivan eloisa päiväsaikaan, mutta varsinkin iltaisin. Siellä kävelin eilisiltanakin ja oli mukavaa kun  vielä pärjäsi shortseilla ja t-paidalla, katu oli täynnä ihmisiä ja hyväntuulisia sellaisia. 

Luna Park sisäänkäynteineen on yksi Melbournen kuvatuimpia asioita. Vastaava Luna Park huvipuisto on myös Sydneyssä, mutta Melbourne on sitä vanhempi ja se alkuperäinen.. ha haa!!! ;) Sen puinen vuoristorata on rakennettu 1911 ja on maailman vanhin jatkuvassa käytössä ollut vuoristorata. Kävin siinä joskus ja vaikkei se kovin pelottava kyydeiltään ollut, niin olihan siinä tunnelmaa.
Eläimiä tulee aina kuvattua! Tänään kuvailin Albert Parkissa mustia joutsenia. Ne ovat täällä aina sen värisiä ja valkoinen olisi se erikoisuus mikä on ihan hauskaa. Eilen yöllä kotimatkalla nappasin kuvan puolestaa possumista. Possumi eli suomalaisittain kettukusu on mielestäni todella söpö eläin vaikka täällä niitä lähinnä tuholaisina pidetäänkin. Oikeassa elämässä minulla on ehkä välillä ärsyttäväkin tapa jakaa aina pieniä tietoiskuja ja tässä tulee yksi: possumi ei ole sama eläin kuin opossumi! Opossumeita elää Amerikassa ja possumeita Australiassa. :)
 Ravintoloissa ja kahviloissa on tullut pyörittyä todella paljon sillä ne ovat Melbournen juttu. Torstaina kävin Bombay Sapphire nimisen Ginimerkin Pop Up baarissa, joka on auki vain pariviikkoa siellä. He ovat luoneet pienen menun, jossa jokaiseen ruokaan on yhdistetty drinkki. Lippuun sisältyi kaksi tälläistä paria eli pieni ruoka-annos ja drinkki. Ruokia ja drinkkejä olisi halutessaan saanut sotkea keskenään, mutta jokainen ruoka ja drinkki oli suunniteltu siten, että suosisivat maultaan toisiaan ja toimisivat hyvänä yhdiltämä. Minä menin aivan suositusten mukaan enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Ilta oli muutenkin ihan superhauska ja meitä oli hyvä ryhmä koolla. 

Kavereita on tullut tavattua paljon ja olenkin niin onnellinen, että täällä Melbournessa minulle kertyi niitä niin hyvä joukko. Kuvassa olen Vanessan seurassa, joka asuu aivan kulman takana. Onkin aina niin superkivaa ja helppoa treffata ihan lähikadulla jossain kahvilassa tai kyläillä.

Kuvan aamianen on Top Paddock nimisestä ravintolasta, jonka aamiainen on kuulemma nyt yksi kaupungin kuumimmista. Viikonloppuisin sinne on kuulemma ihan turha yrittää sisään, mutta onneksi lomalaisella riittää aikaa ja osalla kavereistani on aina välillä myös arkipäivisin vapaata. Kahvia litkin ihan mahdottoman paljon, mutta totuus on, että missään muualla maailmassa ei saa yhtä hyvää kahvia kuin Melbournesta ja St Alin kahvi on siitäkin joukosta vieläpä parhaimmistoa. aah... flat white..
Rakkauteni siniseen ulottuu myös meikkeihin ja välillä (kuten tänään) saatan skipata luomivärit kokonaan ja vain laittaa rajauksen tummansinisellä kajalillä mikä on todella kivan näköinen muttei liian kreisi. Minulla on vähän hassut silmät, joista läheltä katsottuna on ihmisten todella vaikea sanoa minkä väriset ne oikein olisivat. Itse kuvailen yleensä sinivihreät ruskealla renkaalla. Eri värisillä meikeillä ne myös näyttävän aina hieman eri sävyisiltä mikä ei ole ihme sillä sitähän sanotaan, että tietyt värit aina korostavat toisia tiettyjä värejä. Tuo toinen vaaleampi kynä on Isadoran vaaleansininen korostuskynä mistä on tullut yksi lemppareistani ja omista saman kynän myös parissa muussa värissä. Kynsilakkapullosta ei sen enempää kuin, että kynsilakkalakko ei kauaa kestänyt. ;)
Muita menoja ovat olleet Friday Nights at Jean Paul Gaultier, josta mainitsinkin edellisessä asupostauksessa ja ostin myös polkupyörän. Aivan talomme kupeesta lähtee pyörätie rantaa pitkin, joka jatkuu monta kymmentä kilometriä. Vaikka olen täällä vain muutaman kuukauden, koin sen arvoiseksi ostaa käytetyn pyörän, jonka sitten jätän tänne, koska olisi sääli jättää nuo upeat pyöräilymahdollisuudet käyttämättä ja on minulla ainakin aikaa. Tuo kuva on parin viikon takaa, mutta viimeksi tänään pyöräilin 20 km lenkin rantaa seuraillen. 

Siinä viimeaikojen kuulumisia ja vähän muutakin tietoa kaupungista. Yllättävän paljon tuli kerrottua vaikka aluksi ajattelin, että mainitsen kuvista jotain lähinnä muutamalla sanalla. Kai se oli vain taas kyse siitä, että sai sen kynnyken ylitettyä.. ;)


17.11.14

OPI Pure 18K White Gold & Silver

Tämä on ehdottomasti yksi kalleimmista ellei jopa kallein kynsilakka, jonka olen ikinä ostanut. Jouduin jopa vähän miettimään raaskinko ostaa sitä vaikka juuri tätä nimenomaista lakkaa olen metsästämällä metsästänyt eri OPI:n myyntipisteistä. Elän loman takia säästöbudjetilla ja lisäksi jos olisin löytänyt tämän lakan Kanadasta olisi se varmasti ollut puolet halvempi. Mutta en ole sitä sieltä etsimisestä huolimatta löytänyt enkä ole vastaavaa lakkaa löytänyt muilta merkeiltä.. ja väitetäänhän tämän sisältävän aitoa kultaa! ;)
Lakkaa on ollut vaikea löytää sillä se kuului Mariah Careyn erikoiskokoelmaan ja on poistunut kaupoista jo melkoinen tovi sitten. Onneksi löysin sattumalta tämän yhden pölyttyneen pakkauksen lähiapteekistamme.
Lakka sisältää ohuita kultahileitä, jotka ovat kuin lehtikullan palasia. Juuri tämä lehtikultamaisuus erottaa lakan tavallisista kultaisista glitterlakoista, joita olen omistanut jo ennestäänkin. Vannoin itselleni etten osta täältä yhtään kynsilakkaa, mutta olkoon tämä se yksi ja ainoa poikkeus.