30.3.13

Päätin kutsua niitä kiharoiksi

Ne ovat nimittäin lähimpänä niitä, joita olen vielä ikinä päässyt! Olen monesti koettanut tehdä kiharoita itselleni suoristusraudalla ikinä kuitenkaan siinä onnistumatta. Joku suortuva on saattanut olla hieman kiharainen, mutta yleensä kuitenkin ne ovat hyvin suoria ehkä parilla äärimmäisen suurella ja loivalla laineella. Siinä vaiheessa kun olen sormin harjannut hiukseni läpi, on viimeinenkin kiharaa tai lainetta muistuttava suortuva hävinnyt.

Nyt kuitenkin voi näitä kiharoiksi jo kutsua:
Yhtenä syynä parempaan lopputuloksena pidän niinkin yksinkertaista ja varmasti kaikille muille päivänselvää asiaa, kuin oikea lämpötuote! En ole kaikkein onnekkain hiusten kanssa ja hiukseni ovat äärimmäiset ohuet ja hauraat. Sen vuoksi en viitsi niitä usein rasittaa hiustenkuivaajalla tai erilaisilla lämpöraudoilla. En siis usein käytä lämpösuojaanikaan, joka on Lee Staffordilta. Yksi päivä aloin kuitenkin tuijottelemaan sitä kaapissa, ja jotenkin tajusin vasta silloin että kyljessä lukee straight! Kävin sitten kampaamoliikkeessä kyselemässä lämpösuojaa, kiharoiden tekoon ja myyjä suositteli ghd:n Curl Hold Sprayta. Kokeilin tänään sitä lämpösuojana ja ihan oikeasti parhaimmat kiharat vielä koskaan! Eli uskallan väittää, että lämpösuojien koostumuksissa on oikeasti eroa ja kannattaa valita tarkoituksen mukaan.

Kaikkialla olen kuullut vain, että kiharoiden tekoa tulee harjoitella jos siinä ei heti onnistu. Tämän iltaiset kiharanikaan eivät ole sellaiset, joilla viitsisin juhliin mennä, mutta nyt tuntuu että olen ainakin oikealla tiellä ja lähempänä niitä unelmakiharoitani! Olen harkinnut kiharrinpuikon ostamista, mutta saa nähdä jos kehittyisin näissä suoristusrautakiharoissakin. :)

29.3.13

Hyvää Pääsiäistä!

Halusin vain toivottaa kaikille hyvää Pääsiäistä! Olen aina tykännyt pääsiäisestä ja tykkäsin kun äitini aina panosti kotona pääsiäiseen kaikilla koristeilla ja herkuilla. Ei ainakaan jäänyt pääsiäinen livahtamaan ohi tai huomiotta. :) Suomessa mielestäni pääsiäinen on myös se todellinen alku keväälle ja tykkään siitä kaikesta keltaisesta ja vihreästä, jotka jo hieman muistuttavat valosta ja uudesta kasvusta.

Eilen säin ystäviltäni yllätyslahjaksi maailman suloisimman Bilbyn, jolla on suklaamuna pussissaan! Bilby, suomalaisittain kai pussikaniini, on täällä australiassa elävä eläin joka voidaan laskea uhanalaiseksi ja sen vuoksi myynnissä on näitä pääsiäisbilbyjä, joiden myynnistä menee osan lajin eteen tehtävään suojelutyöhön. Mielestäni ne ovat oivia korvikkeita pääsiäispupuille ja luulisi, että homma olisi niille helpompi jo luonnostaan, koska niillä on pussit joissa voivat kuljettaa pääsiäismunia. ;)

Taiteilin tänään itselleni myös yksinkertaiset pääsiäiskynnet. Eli joka sormi eri lakalla, väreillä jotka sopivat mielestäni pääsiäiseen, ja lopulta vain pilkkuja päälle. Kädessäni on oikeastaan ainoa pääsiäiskoristeeni, joka on äitini tekemä ja lähetti sen minulle viime vuonna tänne postilla. :)

Varokaa suklaamyrkytyksiä! :)

26.3.13

DVF Cambell

Samalla kun tilasin Giuseppe Zanotin korkkarit the outnetistä, tilasin myös Diane Von Furstenbergin Cambell huivin itselleni. Ihastuin sen pirteään mintunvihreään väriin tummilla laikuilla päissä. Jotenkin se tuo mieleeni minttusuklaajäätelön. :)
Kun huivin siis levittää pituussuunnassa on huivi keskeltä yksivärinen ja vihreä, mutta kummassakin päässä on laikkuja ja niiden tiheys lisääntyy mitä lähemmäksi päätä mennään. Kaulaan laitettuna on kivan näköinen kun sen ulkonäkö hieman vaihtelee. Materiaaliltaan se on modaalia ja siten hyvin kehvyen ja pehmeän tuntuinen ihoa vasten. Cambell tuo varmasti kivaa piristystä moniin asuihini.

25.3.13

Maila kouraan ja matkaan

Muutama viikko sitten kerroin kuinka mieheni pitkän taivuttelun jälkeen innostuin kokeilemaan salibandya. Sen jälkeen olen käynyt pelaamassa lähes joka maanantai jos olen vain ehtinyt ja viime viikolla pelasin jopa kahtena iltana. Täällä Melbournessa on yllättävän monta paikkaa, jossa lajia pystyy harrastamaan.

Kärpänen taisi puraista minua yllättävän kovaa, sillä vaikka mieheni on nyt matkoilla, niin olen lähdössä pelaamaan! Autolla matka ei ole kovin kummoinen, mutta nyt kun joudun menemään julkisilla, tulee matkaa yli tunti suuntaansa. Kun sen tähän kirjoitan tuntuu vähän hassulta, että olen menossa, mutta toisaalta voisi sitä illan huonomminkin viettää. :)

Suvi Koponen Vogue Paris March 2013

Huomasin vasta nyt, että Suvi Koponen on Ranskan Voguen maaliskuun numeron kannessa! ..ja myöskin sisäsivuilla.





Suvi Koponen on menestynein suomalaismalli ja hän on saavuttanut jo nyt paljon urallaan. On hauskaa törmätä hänen kasvoihinsa aina vahingossa. Kuten vaikkapa lentokentällä Chlóen hajuvesimainokseen tai täällä Australiassa hän oli vaateketju Country Roadin mainoskuvissa. Suvi näyttää upealta (kuten mallit nyt yleensä tekevät) Voguen kuvissa, mutta silti ne jättävät minut hieman kylmäksi. Eli oikeastaan ainoa syy miksi postasin nämä kuvat oli se, että niissä oli juuri Suvi Koponen eikä kukaan muu. 

24.3.13

Lukutoukan seuraava nakerrus

Sunnuntait ovat mielestäni perjantai-iltojen ohella täydellisimmät ajankohdat aloittaa uusi kirja. Mielestäni se vaatii aina rauhallisen ja stressittömän hetken. Siinä kestää aina hetki ennen kuin tarinaan pääsee sisään ja tottuu kirjailin tyyliin kirjoittaa. Kun olen päässyt alkuun voin lukea missä tahansa. Olen juuri niitä henkilöitä joilla on aina kirja laukussa ja luen sitä autossa, odotustiloissa, julkisissa ja tietenkin myös kotona. Tykkään ahmia kirjat nopeasti, jolloin tuntuu että on itsekin tiukemmin siinä kirjan maailmassa. Olen myös sitä mieltä, että mitä paksumpi kirja, niin todennnäköisesti sen parempi.


Tänään aloitin Lesley Lokkon kirjan An Absolute Deception. Pidin heti kaupassa sen kannesta ja juonikin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Yhdellä maailman arvotetuimmista muotisuunnittelijoista on menneisyys, josta hän ei ikinä puhu kenellekään, ei edes tyttärelleen. Eräänä iltana ilmestyy nainen, jonka hän on yrittänyt unohtaa, mutta naisella on tarina, jonka vaatii kerrottavan kaikille..

Saa nähdä millaiseksi kirja osoittautuu, nyt olen aivan vasta sen alussa. Kuvasin kirjan ohella myös kauniit kukkani, jotka ilahduttavat minua olohuoneessa. Meillä oli mieheni kanssa vuosipäivä tällä viikolla. Ihania ja nopeasti menneitä vuosia.

22.3.13

Suosikki Ripsiväri

Minulla on monissa meikkituotteissa suosikkeja, mutta en ole ikinä löytänyt ripsiväriä josta olisi tullut varsinaista suosikkia. Yleensä olen aina ostanut eri ripsivärin joka kerta aina toivoen uuden olevan edellistä parempi. Haluan niiltä ennen kaikkea pituutta, mutta myös tuuheus on tärkeää. Useimmiten olen ostanut Maybellinen paksutuubisia ripsareita, jotka ovat olleetkin ihan ok, mutta tosiaan vain ok.

Lancômen ripsareista olen kuullut paljon hyvää ja muutenkin tykkään kyseisen merkin tuotteista. En ole vain millään raaskinut ostaa heiltä ripsiväriä sillä jotenkin miellän, että ripsivärit saattavat kuivua nopeasti, ja siten eivät tavallaan ole sen rahan arvoisia verrattuna vaikka luomiväriin, joka saattaa käytöstä riippuen kestää vaikka vuosia. Näin kuitenkin muutama viikko sitten tarjouksessa Lancômen Hypnôse ripsarin ja päätin kokeilla sitä.

Pakko myöntää, että rakastan sitä! Se tuo juuri sitä pituutta ja tuuheutta, jota rakastan, mutta eniten arvostan sen tahraamattomuutta. Muilla ripsareilla minulla on aina se ongelma, että jossain vaiheessa päivää alaluomellani on mustat tahrat silmänurkassa vaikkei minulla olisi ollut risiväriä kuin yläripsissä. Hypnôsen kanssa en kuitenkaan ole kokenut tuota ongelmaa.

Hamsterimaisuuteni ilmeni taas kun päätin ottaa esille kaikki ripsivärini. Niitä oli nimittäin aikamoinen kasa vaikka muistan tehneeni karsinnan niiden kanssa viimeisen puolentoista vuoden aikana jo kahdesti. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka keksivät kaikelle omaisuudelleen "joskus se on vielä tarpeen" käytön. Ripsiväreissä en ole heittänyt pois niitä ennen kuin ne ovat oikeasti kuivahtaneet, sillä jos se on vain vähän, niin sehän on tuorettakin parempi alaripsiin, jne. Ja tästäkin huolimatta minulla on ihan oikeasti vain yksi ainoa ripsiväri, jota käytän alaripsiini. Kun ajattelee niin vanhat ripsivärit eivät mitenkään voi olla enää edes mitenkään kaikkein hygieenisimpiä, mutten ole ikinä ollut bakteerikammoinen eikä minulle ole myöskään ikinä tullut mitään ongelmia meikeistä. Nyt kun kuitenkin aloin ajattelemaan niin, kyllä taitaa olla aika oikeasti heittää niitä pois.. ;)

Lancômen lisäksi kaikista noista ripsiväreistä käytän oikeasti ainoastaan kolmea sen lisäksi. Diorin Diorshowta, koska se on ainoa vedenkestävä ripsarini, Lumenen vanhaa Star Effectia alaripsiin, koska siinä on todella pieni harjaosa sekä Elizabeth Ardenin Ceramide Lash Extending Treatment Mascaraa, koska se on.. sininen! Hyvin tumma sininen kylläkin.
Nyt kun olen viimein löytänyt suosikin, haluan heti kokeilla jotain uutta. Tosin vain tuon Hypnôsen sisartuotteita. Ihminen on nimittäin sellainen, että aina helposti etsii vielä sitä parempaa. Vaikka olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon nykyiseen ripsariini, ja tuntuu, että voisin käyttää sitä vaikka loppuelämäni, haluan silti kokeilla niitä sisartuotteita, joilla ainakin mainostavat vielä dramaattisempaa lopputulosta. Saa nähdä miten käy..

21.3.13

Giuseppe Zanotti korot

Ihailin Giuseppe Zanottin mustia platforkorkkareita pitkään ja ne eivät jättäneet minua rauhaa. Sen takia lopulta tilasin ne the outnetista. Minulla on jo vuosia ollut mustat luottokorkkarit Biancosta. Niissä on korkoa takana ihan kivasti, mutta etuosassa ei ole korkoa lainkaan. Täten perustelin itselleni, että nämä uudethan ovat siten aivan erilaiset korkokengät vaikka mustat ovatkin ja tuovat vaan lisää sitä vaihtelua kenkävalikoimaani.


Vaikka tuntuu, että perinteiset ilman platformia olevat korkkarit ovat tulossa taas enemmän takaisin muotiin, en itse ole valmis päästämään irti rakkaudestani ulrakorkeisiin korkoihin, jotka ovat ainoastaan saavutettavissa platformin avulla. Platformkoroissa on kuitenkin yleensä yksi ongelma minulle, joka on pienoinen turn off.. Inhoan sitä saumaa joka on monesti jätetty etuosassa olevan platformin ja varsinaisen kenkäosan välillä. Myönnän että sellaisiakin korkkareita löytyy silti kaapistani, mutta juuri piilotetun platformin takia rakastuin ensin näihin korkkareihin.



Kenkälakkoni petti siis jälleen, mutta nyt lupaan ryhdistäytyä!

20.3.13

Kesämuistoja Olavinlinnasta

Kun viime elokuussa olimme Suomessa lomalla kävimme myös Savonlinnassa missä asuu tällä hetkellä mieheni perhettä. Olen aina tykännyt Savonlinnasta vaikken siellä kovin montaa kertaa olekaan käynyt. Ensimmäisen kerran muistan käyneeni siellä ala-asteen 4. luokalla kun teimme sinne luokkaretken. Olen ollut niin kauan kiinnostunut historiasta kuin muistan ja muistan olleeni aivan innoissani Olavinlinnasta.
Kun nyt saavuimme Savonlinnaan, menimme heti suoraan Olavinlinnaan. Valitettavasti kello oli jo niin paljon ettemme enää päässeet linnaan sisälle, mutta onneksi saimma kiertää pihoilla ja muureilla.


Koska linna on vedenympäröimä on sieltä todella kauniit maisemat ja itse aina pohdin vanhoja rakennuksia katsellessani millainen työ niiden rakentamisessa onkaan ollut niihin aikoihin kun ne on rakennettu. On myös hassua mitkä jutut lapsi muistaa. Itse muistelin luokkaretkeltä tarinoita linnanneidosta, joka oli muurattu elävältä muuriin avattuaan portit rakastajalleen. Samasta muurin kohdasta sen jälkeen kasvaneen puun. Kuolleen linnanherran, jonka hauta oli avattu kuolemanjälkeen ja huomattiin tämän parran kasvaneen huomattavasti. Muistan myös ihmetelleeni kovasti linnan vessoja. Noita pieniä ulokkeita tornien kupeissa, mutta kun sitä miettii niin onhan se aika kätevää.. ;)





Se ettemme ehtineen linnaan sisälle ei harmittanut liikaa, sillä tiedän että uusia mahdollisuuksia tulee myöhemmin. Linna ei myöskään ollut reissumme päätarkoitus, vaan se oli nähdä mieheni perhettä. Vaikka kyseessä oli vain lyhyt yhden yön reissu, meillä oli superkivaa. Minua kiinnostaisi nähdä kaikki Suomen muutamat hassut linnat. Tähän mennessa olen nähnyt Suomenlinnan, Hämeen linnan ja Olavinlinnan. Jälkimmäiseen haluan vielä tehdä kunnon tutustumisen näin aikuisiällä eli ohjelmaa on seuraavaankin reissuun.
söpöä!

17.3.13

Villatakki syksyyn

Kuten eilen mainitsin, niin ostin eilen uuden villatakin ja se löytyi Country Roadilta. Se on malliltaan löysä boyfriend mallinen. Juuri sellainen mikä on ihanaa heittää niskaan jos on vähän viileä päivä tiedossa ja kääriytyä sen sisään.




Väriltään se on vaaleanharmaa ja varmasti käy moneen asuun. Silmäni kuitenkin kiinnitin kaupassa ensimmäisenä hartioilla ja taskujen suissa oleviin ihaniin hieman niittimäisiin haalean kultaisiin koristeisiin. Eilen Melbournea ravisteli ensimmäinen syysmyrsky ja vaikka nyt näkyykin sinistä taivasta, tuulee silti kovaa. Melkein toivon viileitä päiviä lisää, että pääsen käyttämään uutta villatakkiani lisää. ;) Ainakin laitan sen päälleni kun lähden pian ystävillemme katsomaan formuloita televisiosta. Nyt istun vieläkin kotiasussa sohvalla ja vasta aloittelen meikkaamista vaikka kello on jo 14.  Oi mikä ihanan laiska sunnuntaipäivä..

16.3.13

Asu 16/03/13

Päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena.. Päälleni laitoin seuraavaa:

- paita: Zara
- shortsit: Just Jeans
- laukku: Givenchy (Antigona)
- kengät: Aldo
- kello: Guess

Tykkäään hirveästi tuosta Zaran paidasta, jossa on kultaisia pikkupalloja. Valitettavasti se oli vain aika ryppyinen aamulla kuten kuvassa näkyy ja meillä ei vieläkään ole käyttökelpoista silitysrautaa. Noh, onneksi se oikeni aika pian päällä.. ;)

Aamulla kävin salilla ja sen jälkeen oli aika tylsää, joten soitin eräälle ystävälleni. Päädyimme ensin aamupalalle ja sitten lähdimme shoppailemaan. Melbourne osoitti taas säiden suhteen kyntensä ja kun aluksi minulla oli melkein kuuma, vaihtui sää äkisti. Alkoi satamaan kovaa ja lämpötila tippui samalla rajusti. Sateenvarjoa minulla ei tietenkään ollut, mutta onneksi oli sentään huivi laukussa niin ei tullut liian kylmä. Ainoaksi ostoksekseni monen tunnin kierroksestä jäi viimeisestä kaupasta ostettu villatakki. Liekö sää tehnyt osuutensa siihen ostokseen. Ei ollut kivaa odotella sateessa lipan alla taksia.. En ole varmaan ikinä Melbournessa odottanut niin kauan taksia. Koska satoi kaikki taksit olivat täynnä ja varmasti formulat aika-ajoineen vaikuttivat myös taksien kysyntään.
aamupala

Lopulta onneksi pääsimme ystävälleni, jossa joimme kuohuviinia samalla kun katsemille formuloiden aika-ajojen tynkiä. Ystäväni jatkoi iltaa vielä kaupungille, itseäni alkoi taas väsyttää. Ties mikä unikärpänen on minua puraissut..

15.3.13

Viikonlopun alku

Tuntuu mahtavalta, että on perjantai ja viikonloppu edessä. Hassua ehkä valittaa väsymystä kun juuri edellisessä postauksessa kehui alkuviikon lomaa, mutta siitä huolimatta olen ollut todella väsynyt. En voi sanoa olleeni varsinaisesti stressaantunut, koska tiedän historiasta mitä se on kun on kunnon stressi päällä, mutta silti elämässäni on viime aikoina riittänyt kiirettä ja jännitystä. Meillä on ollut vieraita kylässä käytännössä keskeytyksettä viimeiset 4 kuukautta! Välissä on ollut 1-2 viikonloppua ilman vieraita ja töissäkin on ollut kiireitä ja siellä itselleni kokonaan uusia asioita.

Olen nauttinut vieraista sillä vaikka täällä olen saanut uusia ystäviä, olen silti ollut aika eristyksistä niistä vanhoista rakkaista ihmisistä Suomessa. Osan kanssa tuntuu, että ne yhteiset hetket täällä Australiassa ovat lähentäneet entisestään ja taas osaan, jotka ovat olleet itselleni hieman vieraampia, olen tutustunut paremmin. Kun on vieraita tulee juostua koko ajan sillä jos joku on vain pari viikkoa, haluaa siinä ajassa tietenkin näyttää mahdollisimman paljon. Jotkut kohteet on tullut kierrettyä nyt niin monta kertaa ettei mielenkiintoa ole niissä yksinään enää lähteä käymään yhtään, monia paikkoja on tullut taas nähtyä mihin ei välttämättä yksinään olisi ollenkaan tullut lähdettyä.

Viimeisimät vieraat lähtivät nyt viime viikonloppuna ja ehkä nyt kun on ensimmäinen "vapaa" viikonloppu pitkästä aikaa, niin se väsymys purkautuu. Olen nukkunut tällä viikolla jokainen ilta päiväunet ja tämä ilta ei ole ollut poikkeus. Tänä viikonloppuna käynnistyy Formulakausi ja kauden ensimmäiset kisat ajetaan täällä Melbournessa. Meitäkin on kyselty jo muutamaan juttuun, mutta mitään en ole uskaltanut luvata. Haluan ottaa rennosti ja jos energiaa ja halua riittää, niin toimia sitten enemminkin hetken mielijohteesta.

Tällä hetkellä istun olohuoneessamme sohvalla kylpytakki päällä, juon lempivalkoviiniäni ja lakkailen kynsiä. Vieressäni on myös yksi lempilehdistäni Marie Claire ja surffailen netissä. Oi että tuntuu hyvältä!

Kivaa viikonlopun alkua kaikille!

Noosa & Fraser Island

Brisbanessa vietettyjen häiden lisäksi meille jäi vielä pari päivää vapaata ja ne vietimme Sunshine Coastilla Noosassa ja Fraser Islandilla. Viime lomallamme kävimme Brisbanen lisäksi mm. Gold Coastilla Surfers Paradisessa ja sen takia halusin nyt nähdä sen "toisen rannikon". Selvennykseksi, että Brisbane sijaitsee australian itärannikolla Queenslandin osavaltiossa. Brisbanen alapuolella olevaa rannikkoa nimitetään Gold Coastiksi ja yläpuolella olevaa Sunshine Coastiksi ja molemmat ovat alueita, joilla sijaitsee useita eri kaupunkeja.

Etukäteen sää ei ollut lupaavin. Jätin taakseni Melbournen, jossa oli meneillään kuuma jakso ja lämpötilat olivat 30-40 välillä ja aurinkoa riitti loputtomiin. Brisbaneen ympäristöineeen taas oli luvattu jokapäivälle sateista ja lämpötilat alle 30. Itse en kylläkään loputtoman kuumaa edes hyvin kestä eli luvatut lämpötilat eivät olleet ongelma, mutta se sade.. Ensinnäkin kenenkään hääpäivälle ei toivo tietentahtoen sadetta ja rantaloma sateessa ei myöskään kuulosta parhaimmalta.  Ehkä kuitenkaan kun odotukset eivät olleet hääppöiset, niin eivät pienet pilvet tai sadekuurot jaksaneet häiritä kun tilanne ei ollutkaan niin paha kuin olin odottanut. Sadetta kyllä näkyi jokaisena päivänä, mutta niin näkyi myös aurinkoa.
Noosassa oli käynyt kavereitani ja olin kuullut muiltakin siitä niin paljon hyvää. Se on pieni kaupunki, joka tuntuu elävän paljon turismin varassa. Itsekin tykästyin siihen paljon ja aikaa olisi mennyt siellä enemmänkin kuin ne pari päivää. Ajanpuutteen vuoksi vietin lähinnä aikaa vain päärannalla, sen läheisellä kadulla missä oli kauppoja ja ravintoloita ja hotellin uima-altaalla.

Aallot rannalla olivat aivan valtavia! Ja minäkin joka rakastan isoja aaltoja, tunsin välillä kauhunsekaista iloa kun yli parimetrisiltä tuntuvat aallot alkoivat murtua aivan kohdalla! Sukeltelin niihin aivan innoissani ja välillä pienempien aaltojen kohdalla yritin vain pysyä pystyssä. Muutamia kertoja menin aaltojen alla aivan mukkelis makkelis ja muutamia kertoja murtuvat aallot iskivät niin lujaa, että olin aivan varma isoista mustelmista. En ole ikinä ollut niitä, jotka haluavat maata tuntikaupalla hiekalla, vaan itse rakastan juuri meressä leikkimistä.
Toisena päivänä teimme retken Fraser Islandille. Se on maailman (ei siis ainoastaan eteläisenpallonpuoliskon.. ;)) suurin hiekkasaari ja se on myös Unescon maailmanperintölistalla. Koska kaikki saaren tiet ovat hiekkateita, ja siis tarkoitan tosiaan hiekka, en sorateita, ei saarella saa ajaa muilla kuin nelivetoautoilla. Turistityhtiöillä oli käytössään customoidut nelivetoautot, joihin mahtui reilut 10 henkilöä kerralla. Niissä reissu sujuikin erittäin mukavasti ja kun katseli millaisessa määrässä irtohiekkaa autot välillä möyrivät niin en enää ihmetellyt miksei tavallisella autolla päässyt saarelle.
Nousimme sellaisen kyytiin jo Noosassa ja saarelle mentiin lautan kyydillä. Sää ei aamulla ollut parhain josko ei huonoinkaan. Tykkäsin katsella upeaa hieman myrskyistä merta ja taivasta pilvineen, ja oli upeaa kun auto ajoi aivan rannalla.



Sää kuitenkin alkoi nopeasti parantua ja kun pääsimme Lake McKenzielle, olikin sää jo mukavan aurinkoinen. Se on isohko järvi saarella ja se on todella puhdasvetistä ja kirkasta vettä. Siellä oli paljon uimareita ja turisteja ja olihan se itsekin sinne pakko pulahtaa. Kun on kotoisin tuhansien järvien maasta ei kuitenkaan ehkä osannut arvostaa järveä niin mahdottoman suurena ihmeenä. Itse asissa kun valitsimme retkenjärjestäjää kysyin, että onko kaikilla uiminen Lake McKenziessa, eikö kellään ole mahdollisuutta uida sen sijaan meressä? Minulle vastattiin, että Lake McKenzieta pidetään saaren päänähtävyytenä, olin vain että OK. ;)
Se mikä saaressa yllätti oli se, että se oli suurimmaksi osaksi sademetsää. Itselläni oli mielikuva hiekkasaaresta vain kasana hiekkaa. Siellä on kuitenkin paljon metsää ja myös eläimiä. Saari on kuuluisa erityisesti dingoistaan ja siellä elää myös villihevosia eli brumbieseja. Odotin kovasti, että olisin nähnyt edes vilauksen villista dingosta, koska ihastuin niihin paljon eräällä eläintarhareissulla täällä, jolloin sain sellaiselta jopa suukon. Luonnossa ne ovat kuitenkin ihan oikeasti petoeläimiä ja saarella oli monessa kohtaa niistä varoituksia ja kaikki piknikalueet oli aidattu, jotta ruoka ei houkuttaisi niitä. Kymmenisen vuotta sitten ne valitettavasti raatelivat erään pikkupojan kuoliaaksi, jonka jälkeen saaren dingokantaa vähennettiinkin voimakkaasti.  
Eläinsaaliikseni jäi ainoastaan jokin aika isohko lisko ja kookaburrat. Olen aina tykännyt kookaburrista ja muistan, että jo lapsuudessani se oli ainoa lintu jonka tiesin Australiasta. Ne ovat tunnettuja hillittömästä naurustaan, mutta sitä en tiennyt että ne ovat myös aikamoisia rosvoja jos saavat tilaisuuden. Kun söimme leirintäalueella lounasta tuli yksi kookaburra nappaamaan pihvin suoraan pöydästä, jonka se sitten jakoi kavereidensa kanssa. Luonnossa ne ovat kuulemma myös erittäin taitavia nappaamaan käärmeitä.
Retkeen sisältyi myös pieni kävely sademetsässä, jossa opas kertoi kasvistosta ja eläimistöstä. Osa kävelyreitistä oli suljettu sillä puu oli kaatunut ja rikkonut polun. Kun olimme päässeet takaisin autoon, opas sanoikin että nyt kun olette taas täällä, niin voin kertoa käärmeistä. Sen jälkeen hän kertoi kaikista käärmeistä, joita esiintyy alueella ja yksi on mm. maailman myrkyllisin maakäärme taipaani. Googlettelin muuten vielä, että varmasti muistin sen oikein ja törmäsin erääseen listaan maailman 25:stä myrkyllisimmästä käärmeestä. Sen listan mukaan niistä 20 asuu Australiassa ja top 10 oli pelkästään Australialaisia lajeja. Onneksi olen täällä itse nähnyt luonnossa ainoastaan Pythonin ja sehän ei ole edes myrkkykäärme. :D


Pian olikin jo paluumatkan aika ja ajoimme taas rantaa pitkin. Meri oli aivan erinäköinen kun sää oli parantunut ja oli myös enemmän laskuveden aika. Pysähdyimme iltapäiväteelle ja samalla sai myös pomppia hieman rannalla.


Sellainen oli pieni mukava minilomani! :)