30.6.13

Fidzi - Yasawa Islands pt.1

Coral Coastilta matkustimme Denarauhin, josta lähtee laiva Yasawa nimiselle saariryhmälle.  Koko laivareitti on vain yhden laivayhtiön hallussa ja samasta kautta voi myös varata majoitukset saarille. Meillä oli saarilla kuusi yötä ja se oli todella kallista, mutta ehdottomasti sen arvoista! Juuri saaret ja varsinkin kaksi viimeistä kohdettamme olivat juuri sitä mitä olin kuvitellut Fidzin olevan.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että haluamme käydä Blue Lagoon nimisessä paikassa ja se olikin ainoa selkeä kohde kun saaria piti alkaa valitsemaan. Saimme sinne 3 viimeistä yötä ja suosituksesta valitsimme sitä edeltäviksi kahdeksi yöksi Octopus Resort nimisen kohteen, jota kehutaan yhdeksi parhaista kaikilla saarilla. Vielä piti päättää ensimmäisen yön kohteemme ja siihen valitsimme Waya Lailai saarella olevan Wayalailai Ecoheaven nimisen paikan.

Blue Lagoonia ja Octopusta mainostettiin luonnonrauhaa omaaviksi lomakohteiksi kuitenkin täysillä palveluilla. Ajattelimme, että tämä yhden yön kohteemme voisi olla vähän erilainen kuin nämä kaksi muuta ja sitä se olikin. Se oli pieni lomakohde, joka oli täysin paikallisten asukkaiden omistama, hallitsema ja pyörittämä. Se näkyi siinä, että tunnelma oli todella kotikutoinen ja lämmin, ja siellä pääsimme myös kaikista lähimmäksi fidziläistä kulttuuria. Oman lisänsä antoi myös se, että lämmintä vettä siellä ei ollut lainkaan, mutta ei sekään kovin kylmältä tuntunut jos tuli suoraan merestä. Sähköäkin sai vain muutaman tunnin ajan illalla sen aikaa mitä heillä oli generaattori käynnissä. :)

Matka sinne kesti laivalla 2 tuntia ja oli kivaa ihailla maisemia. Lähestyimme sadetta ja pienet saaret olivat mieletäni tummaa taivasta vasten todella upeita.

Suurimman osan matkaa lopulta satoi vettä, mutta onneksi Waya Lailaille päästyämme se oli jo lakannut. Meillä oli siellä oma söpö bure, jossa oli myös oma vessa ja pesutilat.



Meillä oli siellä siis vuorokausi aikaa ja harmittelin vähän kun katselin, että en ehdi osallistua ulommille koralliriutalle tehtävälle hairetkelle. Sellainen järjestettiin aina aamupäivisin, mutta lautta-aikataulujen takia en pystyisi osallistumaan. Minulla kävi kuitenkin tuuri sillä juuri sen aamupäivaisen rankkasateen takia oli sen päiväinen hairetki siirretty iltapäivään ja pääsin siis sittenkin osallistumaan siihen.





Hait olivat ystävällisiä riuttahaita ja oli jännää uida niiden kanssa. Niitä kierteli koko ajan ympärillä ja ne tulivat yllättävän lähellekin. Meillä oli mukana opas, jota seurasimme ja hänellä mukanaan harppuuna. Tällä harppuunalla hän seivästi pienempiä kaloja ja sitten alkoi tarjota niitä haille.
Yllätyin vähän kun opas tarttui jopa haihin kiinni ja sitten niitä sai yrittää koskettaa sen ajan kun hän niitä piteli. Tuskin hait siitä kuitenkaan sen enempää häiriintyivät, koska muuten ne varmaan olisivat jo alkaneet vältellä ihmisiä. Yksi saksalainen tyttö tarjoutui yrittämään ottaa kuvaa minusta kun kosketan haita. Kovin helppoa se ei vedessä ollut ja varsinkaan kun tilanteet olivat niin nopeita, mutta jotain todistusaineistoa sentään. :D Hai oli jännän tuntuinen pinnaltaan. Ei sileä kuten olin kuvitellut vaan enemmänkin äärimmäisen hioutunutta hiekkapaperia.
Illalla oli vuorossa fidziläinen ilta, josta tykkäsin tuolla saarella todella paljon. Kuten sanottua koko resortti oli kokonaan paikallisten omistama, jotka asuivat omassa pienessä kylässään aivan vieressä. Fidziläisillä on hieman erilainen ajattelutapansa kuin länsimaalaisilla. Asiat otetaan rennommin ja millään ja mihinkään ei tunnu ikinä olevan kiire. Huomasin heti kun saavuin paikkaan, että aloin heti ajattelemaan yrittäjämaisesti miten paikasta saisi enemmän rahallista hyötyä ja miten sitä voisi kehittää voiton maksimoimiseksi.  Yksi parhaista bureista merinäköalalla oli nyt toimistokäytössä, tilaa olisi rakentaa vaikka miten monta niitä lisää, ihmisiä on ihan hirveästi töissä suhteessa työn määrään, jne. Paikalliset eivät kuitenkaan ajatelleet samoin kuin minä ja miten hyvä asia se onkaan! Koko yhteisö toimi yhdessä siten, että se hyödytti heitä kaikkia, mutta ilman sitä länsimaalaista viimeisen lisäsentin perässä juoksemista.

Fidziläinen ilta alkoi Kava senomialla. Kava on heidän perinteinen juomansa, joka valmistetaan jostakin juuresta ja vedestä. Kyseessä ei ole mikään janojuoma vaan sen juontiin liittyy aina isompia tai pienempiä seremonioita ja esimerkiksi erilaisia taputuksia. Sen jällkeen he esittivät meille perinteisiä lauluja myöskin perinteisiä tanssejaan, joita oli todella mielenkiintoista seurata. Meitä vieraita oli vain reilu kymmenkunta ja isännät ottivat meidät todella hyvin sisään iltaan ja tunnelma oli lämmin ja välitön.





Sen jälkeen oli vuorossa illallinen. Keräilin innoisani itselleni kivan näköisen annoksen lautaselleni ja kun menin pöytään istumaan aloin ihmettelemään missä ovat ruokailuvälineet.. Niitä ei ollut vaan tarkoituksena oli syödä kaikki sormin, fidziläiseen tyyliin! Onneksi olin pessyt juuri kädet ja tarjolla oli käsidesiä eli pöpöjä ei tarvinnut pelätä, mutta kyllä se silti tuntui oudolta kun ruoka oli sellaista mitä normaalisti söisi haarukalla ja mukana oli jopa kastiketta. :)


Yöstä buressa tulikin mielenkiitoinen.. Vain hetki sen jälkeen kun olimme sammuttaneet valot alkoi ininä eli moskiitot olivat saapuneet. Buressa ei ollut moskiittoverkkoja eikä meillä ollut mitään karkotteita. Ainoa keino suojautua niitä vastaan oli yrittää piiloutua lakanan alle, mutta yö oli ihan tuskaisen kuuma eli sekään ei onnistunut. Koska sähköjäkään ei ollut kuin sen muutaman tunnin ajan illalla, ei tuuletin toiminut yöllä. Voin kertoa, että yö tuntui pitkältä! Nukuin varmasti vain muutaman tunnin ajan koko yönä ja ajattelin monta kertaa kaiholla edellisen yön 5 tähden hotelliamme. Aina kun olin nukahtamassa, tuntui että joku yritti lentää suoraan korvaan. Olin niin kyllästynyt, että ajattelin jo, että purkaa miten paljon haluatte, mutta pysykää kaukana korvistani! Viimein aamu kuitenkin valkeni, ja hauskaa oli se, että aamulla mieheni päästä löytyi muutaman sentin mittainen lisko! Se oli varmaan ajatellut, että siellä on sille parhaat apajat. :D
 Aamupalan jälkeen kävin vielä uimassa ja sitten luin vain kirjaa riippumatossa odotellen laivan saapumista.  Lukiessani kirjaa tunsin yhtäkkiä, että jotain tippui päälleni puusta ja kun aloin katsomaan mikä se oli, niin tajusin sen olevan lisko. Säikähdin sitä niin paljon, että kierrähdin riippumatossa ja tipuin maahan. Onneksi liskolla oli tahmaisemmat käpälät ja se ei tippunut. :)


Sitten olikin aika jatkaa matkaa ja nauttia jälleen maisemista ennen seuraavaa kohdesaartamme.


29.6.13

Asu 29/06/13

Tänään kävin kaupungilla ja autoin metsästämään sopiva farkkuja jollaiset löytyivätkin. Kävin myös nopeasti Zarassa, josta taas löysin itselleni kivan uuden valkoisen puseron. Tykkään shoppailusta vaikka olisinkin vain seurana, mutta huomasin taas että välillä viikonloppuisin kaupoissa kiertäminen alkaa helposti ahdistamaan. Se hirveä tungos ja ryysis ympärillä, ihmisten matelu ja tukkona seisoskelu puhumattakaan hirveistä jonoista sovituskoppeihin. Sieltä kuitenkin selvisin takaisin kotiin ja ajattelin viettää ihan koti-illan. Kynsienlakkailua ja Fidzin kuvien setvimistä.

Aurinkoloma ja Suomen säästä lukeminen saivat itsellenikin jonkinlaisen kesävaihteen päälle ja tänään laitoin pitkästä aikaan päälle leokuosisen paidan. Eläinkuosit ovat minusta aina olleet hyvin kesäisiä asioita, mutta miksei niitä voi näin talvellakin käyttää, varsinkaan kun lunta ei ole maisemissa. Ihan tuolla en kuitenkaan uskaltanut pelkästään lähteä vaan päälle oli laitettava ulkotakki ettei olisi alkanut palella ulkona.
- paita: Zara
- farkut: Vero Moda
- laukku: Mimco (Taylor mini satchel)
- kengät: Coach
- koru: Colette

Kivaa lauantaita! :)

28.6.13

Fidzi - Coral Coast

Vajaan parin viikon lomallamme yövyimme aina vain muutaman yön yhdessä paikassa ja sitten vaihdoimme paikkaa. Se kannatti aivan ehdottomasti sillä paikoissa oli kumminkin yllättävänkin paljon eroja ja lomalta sai paljon enemmän irti. Ausseille tuntuu olevan aika yleinen paketti ensin viikko Coral Coastilla ja sitten viikko Denaraussa. Sellaista meillekin ensin tarjottiin, mutta se tuntui niin tylsältä, että teimme myös hieman omia suunnitelmia. Ensimmäiset kolme yötä otimme kuitenkin matkatoimiston kautta Coral Coastilta Hideaway Resort & Spa nimisestä hotellista. Halusimme nähdä tätä Coral Coastia ja se tuntui mukavan rauhalliselta paikalta aloittaa loma.


Majoituksena meillä oli Beachfront Villa, josta avautui näkymä kivasti suoraan merelle. Muutenkin se oli ihan kiva ja se oli myöskin todella tilava kahdelle henkillölle sohvaryhmineen. Hauskaa siinä oli se, että kylpyhuoneesta avautui ovi "takapihalle", jossa oli pieni amme kahdelle. Siinä oli kivaa käydä iltaisin ja ihailla samalla tähtitaivasta.

Hideaway oli sellainen ihan kiva perusresortti, jolla oli pitkä rantaviiva ja paljon kaikkea ohjelmoitua toimintaa halukkaille. Suurin osa ohjelmasta tosin järjestettiin resortin sisällä. Ohjatusta toiminnasta osallistuin puutarhakierrokseen ja sunnuntaina oli mahdollisuus käydä paikallisessa kirkossa. Koko toimitus oli luonnollisesti Fidzin kielellä, mutta oli mielenkiintoista kuunnella miten paikalliset lauloivat siellä sillä omalla fidziläisellä tyylillään. Se olikin oikeastaan ainoa kosketus mihinkään paikalliseen koko paikassa. Muut vieraat, joista 99,9% tuntui olevan ausseja, viihtyivät ainoastaan resortin aitojen sisäpuolella eikä siellä kyllä oikeastaan muuta tekemistä ollutkaan. Kylässä ei nimittäin ollut mitään kauppoja vain ainoastaan asutusta, mutta kävimme siellä vähän kävelemässä.


Puutarhakierros oli mielenkiintoinen kaikkine kauniine kukkineen, mutta itse pidin sen kookososuudesta. Resortin alueella nimittäin ihan oikeasti suurin vaara ihmisille on kookospähkinöiden tippuminen päähän! Sen vuoksi puutarhurit tiputtelevat niitä koko ajan palmuista huonojen oksien ohella. Lopussa pysähdyimme juuri tälläisen puutarhun kohdalle joka kiipeile puissa ja kaikki saivat itselleen oman kookoksen juotavaksi. Oli hyvää ja suoraan palmusta! ;)




Kolme päivää kuluivat silti nopeasti ja ei ihme! Ympäristö oli kaunis ja rauhallinen ja resortin henkilökunta erittäin mukavaa. Pääsin lomatunnelmaan samantien ja päivät kuluivat kirjaa lueskellen ympäristöstä nauttien mikä onkin lukutoukan unelma. Huomasin myös nukkuvani vuorokaudessa huomattavasti enemmän kuin normaalisti ja joka päivä oli pakko ottaa päiväunet vaikken mitäään rasittavaa tehnytkään.







Minä ja pokkarikameran laturi alkaa olla taloudesamme jo pieni vitsi. Unohdan nimittäin aina ottaa sen laturin mukaan! Sen takia meillä onkin siihen yhteen kameraan jo kolme eri laturia ja kaksi akkua. Nyt pidin erityistä huolta siitä, että pakkaan sen laturin varmasti mukaan ja ei naurattanut yhtään kun sitä laturia ei löytynyt matkalla enää rinkasta! Muistan kun heräsin rinkan kaatumiseen matkalle lähtöä edeltävänä yönä ja ilmeisesti se tippui silloin rinkasta enkä huomannut sitä. Asia harmitti minua todella paljon ja lopulta päädyin ostamaan resortista uuden kameran. Onneksi se ei ole aivan hukkaostos sillä vanha kamera oli jo alkanut välillä temppuilemaan ja uusi kamera on vesitiivis mikä oli hauskaa snorklaillessa. Normaalikuvia ottaessa kuvista tulee helposti todella tummia ja valotusta kannattaisi käsisäätää kokoajan, mutta kaikenkaikkiaan silti ihan kiva kamera.
Hotellin edessä kasvoi korallia ja kameraa pitkin heti testailla snorklaillessa.







Muitakin eläimiä näkyi. Rannalla nimittäin jolkotteli välillä koiria ja ihanaa seurata miten nekin nauttivat merestä ja rantaelämästä. :) Liskoja näkyi luonnollisesti paljon, mutta sammakoiden määrä yllätti. Pimeän tulessa niitä nimittäin alkoi aina kerääntymään pihavalojen ympärille ja niitä oli paljon!


Coral Coastin jälkeen meillä oli suunnitelmissa viettää yksi yö Denaraussa ennen kuin seuraavana päivänä meiltä lähti sieltä laiva kohti pienempiä saaria. Matkaa sinne oli lähes kaksi tuntia ja taksi hotellilta olisi maksanut FJ$ 140 eli vähän vajaa 60€. Tiesimme kuitenkin, että oikeasti saisimme saman matkan murto-osan hinnalla paikallisten liikennevälineillä. Ihan resortin vieressä olikin bussipysäkki, josta meni puolentunnin välein paikallisbusseja Nadiin, joka on ihan Denaraun vieressä. Ilmeisesti kuskit eivät ole kuitenkaan ihan tottuneet turistiasiakkaisiin sillä reitillä, sillä kun yritin huitoa bussia pysähtymään, morjesti kuski vain minulle ja ajoi ohi pysähtymättä. :D Olimme kuulleet, että myös ihan paikallisten autoihin voi liftata kyytiin. Koska matkalla pitää aina olla hieman seikkailumieltä, huidoimmekin seuraavaksi ihan tavallista tila-autoa pysähtymään. Se sattui olemaan onneksi sellainen, jossa paikallinen mies vain otti ihmisiä matkan varrelta kyytiin pientä korvausta vastaan ja jätti näitä myöhemmin saman tien varteen näiden haluamiin kohtiin. Hyppäsimme kyytiin ja pääsimme Nadiin asti vain FJ$ 14 hinnalla ja matka oli taatusti hauskempi. Autossa oli mielenkiintoinen sisustus ja koko matkan ajan soi Fidziläinen popmusiikki. :)

Sellainen oli siis matkan alkuosa ja koska Fidzillä oltiin, niin oli pakko ottaa pakollinen turistikuva yhdestä Fidzin tunnetuimmasta (ja lähes ainoasta) vientiartikkelista :)