PANTTIVANKIDRAAMA

Samaan aikaan kun olin Sydneyssä, oli siellä myös se panttivankitilanne paikallisessa Lindt-kahvilassa. Mietin, että pitäisikö minun mainita siitä mitään, mutta päätin sitten kuitenkin jättää sen pois synkkyyden ja monitahoisuuden vuoksi. Sain kuitenkin kommentin liittyen siihen ja ajattelin, että voisin siitä jotain kirjoittaa ihan kommenttiboksin ulkopuolellakin.  

Oliko Sydney ihan sekaisin panttivankiepisodin takia? Suomessa siitä ainakin keltainen lehdistä päivitti tiuhaan ja olihan se kaikin puolin ikävä kohtaus. :(

Sun kuvista ja tunnelmista voi päätellä että Sydney-kokemuksesi olivat päinvastoin oikein aurinkoisia! :)

Yövyin ystäväni luona Manlyssa, joka on Sydneyn kauniita rantakaupunginosia ja lyhyen lauttamatkan päässä ydinkeskustasta. Lauantain vietimme itse Cityssä kierrellen sitä ympäriinsä ja menimme juuri tuon nimenomaisen kahvilankin lähitse ohi. Se on Sydneyssä melko keskeisellä paikalla ja kaappaajan arvellaan valinneen kohteen sen vuoksi, että se oli lähellä paria tärkeää hallintorakennusta sekä vastapäätä isoa televisioyhtiötä nimeltä Seven. 

Maanantaina aamupäivällä oli yhtäkkiä kaikissa uutisissa tieto, että aseistautunut mies on vallannut Lindt kahvilan ja pitää sen työntekijöitä ja henkilökuntaansa panttivankeina. Ikkunassa on islamistinen lippu ja kaappaaja vaatii puhua pääministeri Tony Abbotin kanssa.

 Uutinen tuntui jotenkin epätodelliselta. Itsekin käyn usein ostamassa Melbournen Lindtiltä niitä ihania suklaapalleroita ja tuntui oudolta, että sillä hetkellä jossain niin tavanomaisessa paikassa ihmiset olivat hengenvaarassa jonkun hullun vankeina.  

Sen epätodellisuuden tunteen keskellä uskoin, että tilanne ratkeaisi muutamassa tunnissa ja, että ehkei kukaan vahingoittuisi. Ajoimme ystäväni kanssa rannikkoa pitkin ihanaan paikkaan nimeltä Palm Beach missä söimme aamupalaa ja kävimme ihailemassa rantaa. Ajoimme takaisin kohti Manlya, kävimme ostoskeskuskessa, kiersimme kauppoja Manlyssa, söimme ja kävelimme pitkin Manlyn rantaa. Koko päivän seurasimme tilannetta kännyköistämme ja panttivankitilanne vain jatkui ja jatkui..

Puhuimme ystäväni kanssa kuinka outoa on, että me kaksi tässä elelemme aivan normaalisti kun toiset tällä hetkellä pelkäävät henkensä puolesta samassa kaupungissa olevassa kahvilassa. Miten ihan oikeasti onnekkaita olemme kun voimme elää elämäämme niinkin turvallisissa maissa kuin Suomi ja Australia. Toki näissäkin maissa tapahtuu, kuten hyvä esimerkki kyseinen tilanne oli, mutta arkeen ei liity samanlaista pelkoa kuin esimerkiksi sotatilanteessa olevissa maissa.

Illan vietimme ystäväni kotona ja seurasimme tilannetta televiosta koko illan tuntikaupalla. Kaikilta pääkanavilta oli normaalit ohjelmat peruutettu ja tilannetta seurattiin livenä minuutti minuutilta. Kahvilaa vastapäätä oleva Seven televisiokanava välitti suoraa kuvaa ja välillä näytettiin uusintoina aikaisemmin tapahtuneita. Sitä oli suoraansanottuna hieman ikävää seurata, koska empaattisena ihmisenä miettii niitä ihmisiä siellä kahvilassa sekä myös näiden pelossa eläviä omaisia.  Minulla oli edelleen myös se epätodellisuuden tunne, sillä aamupäivällä uskoin tilanteen olevan ohi muutamassa tunnissa ja nyt elettiin jo myöhäistä iltaa. Muutama panttivanki oli päässyt pakenemaan, mutta muuten tilanne oli ennallaan. Tiesin ettei tilanne voi jatkua loputtomiin sillä pakkohan ihmisen on lopulta pakko nukkua, myös tämän kaappaajan. Mietin myös kaappaajan henkinen puoli voi, jos tilanne tuntuu toivottomalta, sekoaako hän jossain vaiheessa lopullisesti ja tappaa kaikki?

Kävin nukkumaan ja aamulla viimein kuulin, että tilanne on ohi. Muutama ihminen loukkaantunut ja kolme kuollut, mukaan lukien kaappaaja. Minkä tähden? Sen takia, että jokin hullu päätti toteuttaa sairaan päähänpistonsa ja vahingoittaa muita. Sen takia parin aamulla aivan normaalisti heränneiden ja päiväänsä lähteneiden ihmisten, toinen oli halunnut pistäytyä kahville ja toinen mennyt työhönsä, elämä oli päättynyt ja näiden omaisilla jäljellä vain suunnaton suru. Nämä kuolemat olivat dramaattisia ja ennalta arvaamattomia, mutta vastaavaa tapahtuu joka päivä. Ihmisiä kuolee rattijuoppojen tähden tai muissa onnettomuuksissa eivätkä nämäkään kuolemat ole yhtään odotettavampia ja vähemmän omaisille surua tuottavia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta me oikeasti olemme täällä vain hetken kuten ne sadat sukupolvet ennen meitä omine elämänkäänteinemme, iloinemme ja suruinemme. Olen alle 30, mutta olen jo nähnyt omassa elämässäni läheltä sen elämän raadollisuuden ja kuinka aina voi suunnitella, mutta mistään ei ole takeita. 

Täällä Australiassa tapauksen jälkipuinti on luonnollisesti jatkunut kiivaana. On selvinnyt, että kaappaajalla on takanaan todella synkkä historia ja paljon kohtaamisia lain kanssa. Ihmiset ovat pohtineen miten tälläinen mies saattoi olla vapaalla jalalla ja osa myös miksi hän oli edelleen Australissa. Mitä olisi voitu tehdä toisten, että näin ei olisi ikinä käynyt ja mitä voidaan tehdä nyt, jotta ei ikinä enää kävisi? 

Tapaus synnytti näkyvän sosiaalisessa mediassa ilmiön nimeltä #illridewithyou. Se sai alkunsa kun nainen näki junassa musliminaisen varovaisesti riisuvan huiviaan tämän pelätessä joutuvan vihan kohteeksi. Tämä nainen juoksi juna-asemalla musliminaisen perään ja käski tätä laittamaan huivinsa takaisin päähänsä. Hän sanoi kävelemänsä tämän rinnalla kotiin jos tätä pelotti. Hän jakoi tarinansa facebookissa ja se käynnisti tämän #illridewithyou -kampanjan, jonka ideana oli tarjota suojaa ja tukea ihmisille, joilla ei ollut panttivankitapauksen kanssa mitään tekemistä muuta kuin saman uskonnon jakaminen. Mielestäni tämä oli upeaa ja varmasti liennytti monien tunteita ja ehkäisi vihan kohdistumista syyttömiin.

Palaten siihen alkuperäiseen kommenttiin.. Oliko Sydney sekaisin? Oli. Keskusta oli tämän alueen ja sen ympäristön osalta lockdown tilanteessa eli täysin suljettu ja eristetty. Ennen kuin tiedettiin tarkasti mistä tilanteessa oli kyse, oli myös muita tärkeitä paikkoja kuten Sydneyn oopperatalo tyhjennetty ihmisistä. Kaikki poliisit olivat liikenteessä ja myös Manlyssa oli useita partioita vain kävelemässä kaduilla.

Oliko Sydneyn kokemukseni aurinkoinen? Oli. Olin reissussa neljä päivää, sain nähdä rakasta ystävääni ja upeaa Sydneyn kaupunkia. Tämä panttivankitilanne sattui toiseksi viimeisenä päivänä ja käytännön järjestelyissä se vaikutti vain siihen, että pelkäsin toimiiko yleinen liikenne tiistaina normaalisti ja aikataulussa, jotta ehdin hyvin lennolleni. Minulla oli mahtava reissu, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei tämä tilanne olisi tuonut tunnelmaa alaspäin. Pitäisi olla aika tunnekylmä ihminen jos ei yhtään välittäisi. Tulen myös aina muistamaan tämän tapahtuman ja missä silloin olin, koska Australia on kuitenkin kuin vähän toinen koti minulle ja siksi täällä tapahtuvat asiat koskettavat enemmän kuin muualla tapahtuvat. Sekin on aika karua kun ajattelee mitä maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä, mutta silti luonnollista.