Elämänmuutoksia edessä

Vaikka kaikki on ollut koko ajan tiedossa, yllättävän paljon se silti aiheuttaa mylleryksiä päässä. Puhun siis tästä tänne Australiaan muutosta ja sen väliaikaisuudesta. Suunnitelma oli, että muutamme tänne pariksi vuodeksi, saamme kivan kokemuksen (jollaista olen aina halunnut!) ja sitten palaamme kotiin Suomeen. Nuo suunnitelmat ovat muuttuneet jo aikoja sitten, mutta en ole halunnut niistä aikaisemmin täällä blogissa puhua. Osittain sen vuoksi, että vaikka pidän itseäni ehdottomana optimistina, olen oppinut myöskin siihen, että elämä osaa olla hyvin arvaamaton ja aina ei kaikki mene kuten suunnitelmissa.

Olen nauttinut suunnattomasti tästä ajasta täällä Australiassa ja ennenkaikkea olen rakastunut Melbourneen! Se on aivan mieletön kaupunki, jossa aina tapahtuu jotain ja jokaisen nurkan takaa löytää jotain uutta. Olen saanut täältä mielettömiä kokemuksia ja ystäviä.

Siltikään en tällä kokemuksella jäisi tänne lopullisesti. Tämä on kiva maa kahdelle lapsettomalle aikuiselle, mutta jos joskus elämääni kuuluu myös lapsia, niin en täällä heitä haluaisi kasvattaa. Edelleen haluan muuttaa lopulta Suomeen takaisin ja rakentaa elämäni kunnolla sinne, mutta... kun en haluisi tehdä sitä vielä!

Kuten tiedätte, niin olemme täällä mieheni työn vuoksi. En muista enää milloin, mutta varmaan vuosi sitten hänelle tarjottiin mahdollisuutta mennä seuraavaksi saman yhtiön Kanadan tytäryhtiöön. Mietimme sitä vähän aikaa ja päätimme tarttua siihen. Elo-syyskuussa muuttokuorma suuntaakin siis Suomen sijaan Kanadaan, kaupunkiin nimeltä Langley!

Langley sijaitsee n. 50km Vancouverista itään päin Kanadan länsirannikolla Brittiläisessä Columbiassa. Olen käynyt siellä muutamia vuosia sitten lomalla yhtenä osana isompaa matkaa ja siten muutto on helppo, että ainakin tiedän mitä odottaa. Hassua on, että vaikka olen matkustellut aika paljon, niin sillä lomalla sanoin miehelleni, että voisin vaikka muuttaa tänne! :D En muista, että olisin sanonut sitä ikinä mistään muusta paikasta (vaikka New York on toinen paikka, jonne voisin siirtyä ;)).  Hassua, että olen nyt kuitenkin oikeasti muuttamassa sinne.

Tunteeni kaikesta ovat kuitenkin tosi ristiriitaiset ja luulen, että olen muutaman viime viikon ajan tehnyt jo mielessäni hyvästejä Melbournelle. Osa minusta ei millään haluaisi muuttaa pois täältä, mutta samaan aikaan olen todella kiitollinen Kanadan mahdollisuudesta ja tuntuu, etten ole todellakaan vielä valmis palaamaan Suomeen.  Uudessa paikassa pitää kuitenkin taas kaikki rakentaa uudelleen, pitää löytää uudet kaverit, sopeutua uuteen työympäristöön ja ylipäätään siihen uuteen arkeen.

Mutta sellaista, kohta saan siis sanoa hyvästit kenguruille ja vompateille

ja tervehtiä karhuja ja majavia. :)