hmm..

Kävin eilen ruokatunnilla kotona syömässä, tai siis vanhempieni luona. Nimitän sitäkin vielä kodikseni. :) Opiskeluaikoina oli muuten hassua kun minulla oli tavallaan kolme kotia eli vanhempieni koti, opiskelukämppäni ja mieheni asunto. Kavereiden piti aina kysyä, "niin että mistä kodista sä nyt puhut", jos vastasin esimerkiksi olevani kotona.

Oli todella kiva käydä vaihteeksi ruokatunnilla moikkaamassa äitiä, joka oli kotona. Jotenkin se katkaisi päivän niin kivasti ja siitä jäi kiva mieli.

Mun ja mun miehen asuntoa on nyt muutamana iltana käynyt katsomassa vuokralaisehdokkaita ja tosi kivoja ja hyväntuntuisia ovat olleetkin. Valinnanvaikeutta siis, mutta hyvässä mielessä. Jotenkin nyt olen alkanut tuntea pientä haikeutta, ajatellen että vajaat pari kuukautta täällä vielä asustellaan ja sitten ei välttämättä ikinä. Ollaan pohdittu sellaista, että saatettaisiin rakentaa talo kun palataan Suomeen, mutta tehdään päätös siitä vasta sitten lähempänä paluuta. Viihdyn niin hyvin asunnossamme ja tänne liittyy niin monta ihanaa muistoa. Onneksi ei kuitenkaan olla myymässä vaan ainoastaan vuokraamassa, joten ehkä kaihoa lievittää se, että tietää aina olevan mahdollisuus joskus palata jos haluaa..