Pallon perässä

Pari viikkoa sitten kävin elämäni ensimmäisessä krikettipelissä. Tieto lajista rajoittui siihen, että tiesin siinä käytettävän leveää lyöntimailaa. Muuten luulin pelin muistuttavan ehkä pesäpalloa tai baseballia. Olin ehkä hieman hukassa! :D Onneksi serkkullani Kirsillä oli edes hieman enemmän tietoa ja muuten päättelimme sääntöjä ja pisteytystä pelin edetessä.

Peli pelattiin Melbournen Etihad Stadiumilla ja olin siellä serkkuni ja hänen miehensä kanssa. Ennen peliä kävimme eräässä hyvässä ravintolassa syömässä ja matkalla peliin alkoi nousta oikein kunnon myrsky. Vähän alkoi huolettaa kuinka meidän käy, mutta onneksi stadionin katto olikin suljettu. Vastakkain olivat Melbourne Renegades ja  Hobard (Tasmania) Hurriganes. Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumpaa kannatin. ;) Stadiumin ulkopuolella ihmisille jaettiin ilmaisia ilmalla täytettäviä putkiloita. Ihmiset heiluttivat niitä innoissaan ja kun niitä hakkasi toisiaan tuli niistä kumiseva ääni. Ne olivat ihan hauskoja sillä ne nostattivat tunnelmaa muuten aika tyhjällä stadionilla. ;)

Kyseessä oli twenty 20 peli eli normaalia pelia huomattavasti lyhyempi peli. Silti sekin kesti 2,5 tuntia mikä oli kyllä riittävästi näin ensikosketukseksi lajiin. ;) Säännöistä luulen ymmärtäneeni sen verran että iso juttu taitaa olla se, että lyöjät yrittävät suojella takanaa olevia pylväitä. Jos ne kaatuivat alkoivat ne vilkkua, ihmiset hurrata ja savukoneista nousi ilmaan savua. Lisäksi jos lyöjä sai lyötyä pallon niin ettei kukaan saanut siitä koppia ja se meni kentän ulkopuolelle, oli se ilmeisesti tosi mahtava juttu. :)

Kuva: serkkuni miehen ottama

Pelissä oli kivaa ja voisin kuvitella meneväni joskus uudestaankin katsomaan jotain peliä ja vaikka täysimittaistakin. :) Siltikään mikään mieletön rakkaus ei ensikokemalta vielä iskenyt.