Miten tänne päädyin

Minulta on kysytty monesti miten olen tänne päätynyt, viisumiasioita ja käytännön arkeen liittyviä juttuja, joihin olen yleensä vain vastaillut kommenttilaatikoissa. Nyt minulta pyydettiin aiheesta postausta erikseen ja ajattelin valottaa niitä hieman enemmän vaikka jotain niistä löytyykin aivan blogin alkuajoilta. :)

Lyhykäisyydessään ja kaiken lähtökohtana on se, että mieheni on töissä suomalaisessa yrityksessä, jolla on useita tytäryhtiöitä eri puolella maailmaa. Yksi niistä tytäryhtiöistä on täällä ja hän sai tänne pari vuotta kestävän työkomennuksen. Minä olin tietenkin asiasta aivan superinnoissani sillä olen aina rakastanut matkustelua, olen aina halunnut jossain vaiheessa elämääni asua pari vuotta ulkomailla ja minua on aina kiehtonut Australia oikein erityisesti! :) Hassua olikin kun useampikin kysyi mieheltäni, että lähteekö Mirva mukaan? No.. kumpikaan meistä ei haluaisi olla kauaa erossa toisesta ja tämä on myös minun unelmaani.. Ehdottomasti halusin käyttää tämän ainutkertaisen tilanteen hyödykseni! :D Ehkä kysymys kertookin enemmän siitä, että ulkomailla asuminen ei ole jokaisen unelma ja moni ei haasteeseen edes tarttuisi vaikka sellaisen saisikin.

Mt Buller, VIC, Australia

Viisumi:

Australiaan ei niin vain muuteta ja se on hyvin tarkka ketä se tänne päästää (vaikka aina ei uskoisi.. ;)). Viisumeita on paljon erilaisia ja itse en niistä hyvin paljoa tiedäkään. Miehelläni on 457 (Temporary Work (Skilled) (Subclass 457)) viisumi ja minä olen siinä spousena eli puolisona. Käytännössä 457:ssa australialainen yhtiö sponsoroi työntekijänsä ja tämä työntekijä saa työskennellä ainoastaan siinä kyseisessä yrityksessä tai muuten joutuu hakemaan uuden viisumin. Mieheni työnantajineen joutui täyttelemään vaikka mitä hakemuksia ja antamaan kaikenlaisia tietoja. Minulle homma olikin helpompi.. Yhteen mieheni hakemuksista kirjoitin nimeni, suhteeni hakijaan, syntymäaikani ja entiset nimeni. Lisäksi hankin maistraatista todistuksen avioliitostamme ja laitoin kopion passistani ja matkavakuutuksestani, koska jonkinlainen vakuutus vaadittiin. Homma oli todella helppo, koska olimme jo silloin naimisissa, mutta myös avopuolisot voivat saada spousen aseman. Ymmärtääkseni se vain vaatii enemmän todistelua. Pitää pystyä todistamaan, että suhde on aito ja kestänyt jo jonkin aikaa. Kaikki yhteiset vuokrasopimukset ym. auttavat paljon.

Sähköpostiin ensin saapunut viisumi

Minä saan viisumillani työskennellä missä haluan tai opiskella, mutta olen kuitenkin samassa yrityksessä töissä kuin mieheni. Jonkun korvaan voi kuulostaa kauhealta olla ensin päivät yhdessä ja sitten illat, mutta meistä se on kivaa. :D Ei tämäkään työtilanne kuitenkaan loputtomasti jatku. :) Tein muutama vuosi sitten siinä suomalaisessa emoyhtiössä vuoden äitiysvapaasijaisuuden ja pidin yrityksestä. Kun minulle sitten tarjottiin täältä tytäryhtiöstä osa-aikahommaa, otin sen innolla vastaan. Työ on mielenkiintoista, meidän on helppo sovittaa mieheni kanssa lomamme yhteen ja osa-aikaisuuden vuoksi minulle on jäänyt myös vapaa-aikaa. Viimeiset puolivuotta olen kylläkin tehnyt käytännössä kiireiden vuoksi kokoaikaisuutta, mutta en halua valittaa lainkaan ja kiire kertoo hyvää yhtiöllekin. :)

457 tuntuu olevan yleisin viisumi niillä tutuillani, jotka ovat tänne ihan asettuneet eivätkä ole vain matkailemassa. 457:an voi hakea jos löytää vain paikallisen yrityksen joka on valmis sponsorointiin, mitään suomalaisyritystä ei siis tarvitse taustalle kuten meidän tapauksessamme oli. 457:n voimassaoloaika vaihtelee sen mukaan miten sitä on hakenut, meillä se on voimassa 2 vuotta. Jos tänne olisi halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, niin seuraava askel olisi ilmeisesti permanent residentin hakeminen, mutta siitä en itse tiedä mitään. Lisäksi pari henkilöä tiedän, joilla on/oli Prospective Marriage (Subclass 300) viisumi, kun rakkaus aussin kanssa on potkaissut. :) Working Holiday (Subclass 417) viisumi on myös hyvin yleinen, sillä täällä on paljon reppureissaajia. Ymmärtääkseni siihen pitää olla alle 30 vuotias ja sillä saa olla vuoden. Jos tekee farmitöitä vuodesta tietyn ajan, voi saada vielä toisen vuoden. Tätäkään viisumia itselläni ei ole ikinä ollut, joten luotettavampaa tietoa saa varmasti muualta. ;)

Viisumi passissa

Sopeutuminen:

Itselleni sopeutuminen tänne on ollut todella helppoa. Suurin syy varmasti on ollut se, että en ole jäämässä Australiaan pysyvästi. Myönnän silti, että täällä ärsyttävät niin monet asiat ja joissakin asioissa Australia tuntuu suorastaan kehitysmaalta Suomeen verrattuna! ;) Varmasti kummallakin maalla on asiansa, joissa ovat toista edellä ja joskus erilaisuus vain tuntuu huonommalta varmasti omien tottumuksien takia. Heti ensimmäisinä ärsytyksien puoleen nousee mieleen aina jatkuvan käteisen tarve, 100 points -järjestelmä ja talojen käsittämätön kylmyys rakennusratkaisujen takia. Plussista ja miinuksista voi lukea lisää Täältä!

Australialaiseen kulttuuriin on kuitenkin tavattoman helppo vain solahtaa. Edistynyt länsimainen valtio, jonka valtakieli on vieläpä englanti. Varmasti sopeutuminen vaikkapa kiinalaiseen tai johonkin afrikkalaiseen kulttuuriin ei olisi käynyt yhtä vaivattomasti vaikka nekin voivat antoisia olla.

Englantini on aina ollut kouluasteikolla mitattuna erinomainen eli sinällään kielellisesti ei ongelmia muuttaessa ollut. Olen myös ollut työpaikoissa, joissa jouduin englantia käyttämään lähes päivittäin. Kuitenkin.. välillä kun avaa suunsa ja sen ulosannin kuulee, niin voi että hävettää! :D Omat kielioppivirheensä huomaa ja välillä aksenttini kuulostaa erittäin tönköltä. Vaikeuksia on erityisesti jos olen erittäin väsynyt tai jos alan jännittämään puhumistani. Jännitys on kaikkein typerintä ja sillä vain kaivaa kuoppaa itsellensä. Aksentti tai pienet kieliopilliset virheet eivät todellakaan haittaa kunhan tulee oikein ymmärretyksi ja uskaltaa puhua. Eräs asiakkaani nauroi minulle kuinka hassua on aina kommunikoida meidän suomalaisten kanssa. Käytämme hirveän virallista kieltä fraaseinensa ja meillä menee hirmu kauan asian sanomiseen juuri tämän virallisuuden vuoksi. :)

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että aussiaksenttiin meni hetki tottuessa ja edelleenkin esimerkiksi meluisessa paikassa puhuessa menee helpommin sanoja ohi kuin vaikkapa kanadalaisen kanssa keskustellessa. Tykkään kuitenkin aussien tavasta puhua englantia ja sitä on hauska kuunnella. Yleensä minulta kysytään suoraan mistä olen kotoisin, mutta muutamia kertoja on kysytty että olenko Etelä-Afrikasta. Olen aina ollut mielessäni, että JES!! Ainakin sekin on englanninkielinen maa, hih hih. ;)

Footy eli aussijalkapallopelissä

Siinä sellainen selvitys. :) 
Joskus on hankala miettiä mikä ihmisiä kiinnostaa, 
joten kysykää lisää jos jotain kysymyksiä heräsi. :)