Fidzi - Yasawa Islands pt.1

Coral Coastilta matkustimme Denarauhin, josta lähtee laiva Yasawa nimiselle saariryhmälle.  Koko laivareitti on vain yhden laivayhtiön hallussa ja samasta kautta voi myös varata majoitukset saarille. Meillä oli saarilla kuusi yötä ja se oli todella kallista, mutta ehdottomasti sen arvoista! Juuri saaret ja varsinkin kaksi viimeistä kohdettamme olivat juuri sitä mitä olin kuvitellut Fidzin olevan.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että haluamme käydä Blue Lagoon nimisessä paikassa ja se olikin ainoa selkeä kohde kun saaria piti alkaa valitsemaan. Saimme sinne 3 viimeistä yötä ja suosituksesta valitsimme sitä edeltäviksi kahdeksi yöksi Octopus Resort nimisen kohteen, jota kehutaan yhdeksi parhaista kaikilla saarilla. Vielä piti päättää ensimmäisen yön kohteemme ja siihen valitsimme Waya Lailai saarella olevan Wayalailai Ecoheaven nimisen paikan.

Blue Lagoonia ja Octopusta mainostettiin luonnonrauhaa omaaviksi lomakohteiksi kuitenkin täysillä palveluilla. Ajattelimme, että tämä yhden yön kohteemme voisi olla vähän erilainen kuin nämä kaksi muuta ja sitä se olikin. Se oli pieni lomakohde, joka oli täysin paikallisten asukkaiden omistama, hallitsema ja pyörittämä. Se näkyi siinä, että tunnelma oli todella kotikutoinen ja lämmin, ja siellä pääsimme myös kaikista lähimmäksi fidziläistä kulttuuria. Oman lisänsä antoi myös se, että lämmintä vettä siellä ei ollut lainkaan, mutta ei sekään kovin kylmältä tuntunut jos tuli suoraan merestä. Sähköäkin sai vain muutaman tunnin ajan illalla sen aikaa mitä heillä oli generaattori käynnissä. :)

Matka sinne kesti laivalla 2 tuntia ja oli kivaa ihailla maisemia. Lähestyimme sadetta ja pienet saaret olivat mieletäni tummaa taivasta vasten todella upeita.

Suurimman osan matkaa lopulta satoi vettä, mutta onneksi Waya Lailaille päästyämme se oli jo lakannut. Meillä oli siellä oma söpö bure, jossa oli myös oma vessa ja pesutilat.

Meillä oli siellä siis vuorokausi aikaa ja harmittelin vähän kun katselin, että en ehdi osallistua ulommille koralliriutalle tehtävälle hairetkelle. Sellainen järjestettiin aina aamupäivisin, mutta lautta-aikataulujen takia en pystyisi osallistumaan. Minulla kävi kuitenkin tuuri sillä juuri sen aamupäivaisen rankkasateen takia oli sen päiväinen hairetki siirretty iltapäivään ja pääsin siis sittenkin osallistumaan siihen.

Hait olivat ystävällisiä riuttahaita ja oli jännää uida niiden kanssa. Niitä kierteli koko ajan ympärillä ja ne tulivat yllättävän lähellekin. Meillä oli mukana opas, jota seurasimme ja hänellä mukanaan harppuuna. Tällä harppuunalla hän seivästi pienempiä kaloja ja sitten alkoi tarjota niitä haille.

Yllätyin vähän kun opas tarttui jopa haihin kiinni ja sitten niitä sai yrittää koskettaa sen ajan kun hän niitä piteli. Tuskin hait siitä kuitenkaan sen enempää häiriintyivät, koska muuten ne varmaan olisivat jo alkaneet vältellä ihmisiä. Yksi saksalainen tyttö tarjoutui yrittämään ottaa kuvaa minusta kun kosketan haita. Kovin helppoa se ei vedessä ollut ja varsinkaan kun tilanteet olivat niin nopeita, mutta jotain todistusaineistoa sentään. :D Hai oli jännän tuntuinen pinnaltaan. Ei sileä kuten olin kuvitellut vaan enemmänkin äärimmäisen hioutunutta hiekkapaperia.

Illalla oli vuorossa fidziläinen ilta, josta tykkäsin tuolla saarella todella paljon. Kuten sanottua koko resortti oli kokonaan paikallisten omistama, jotka asuivat omassa pienessä kylässään aivan vieressä. Fidziläisillä on hieman erilainen ajattelutapansa kuin länsimaalaisilla. Asiat otetaan rennommin ja millään ja mihinkään ei tunnu ikinä olevan kiire. Huomasin heti kun saavuin paikkaan, että aloin heti ajattelemaan yrittäjämaisesti miten paikasta saisi enemmän rahallista hyötyä ja miten sitä voisi kehittää voiton maksimoimiseksi.  Yksi parhaista bureista merinäköalalla oli nyt toimistokäytössä, tilaa olisi rakentaa vaikka miten monta niitä lisää, ihmisiä on ihan hirveästi töissä suhteessa työn määrään, jne. Paikalliset eivät kuitenkaan ajatelleet samoin kuin minä ja miten hyvä asia se onkaan! Koko yhteisö toimi yhdessä siten, että se hyödytti heitä kaikkia, mutta ilman sitä länsimaalaista viimeisen lisäsentin perässä juoksemista.

Fidziläinen ilta alkoi Kava senomialla. Kava on heidän perinteinen juomansa, joka valmistetaan jostakin juuresta ja vedestä. Kyseessä ei ole mikään janojuoma vaan sen juontiin liittyy aina isompia tai pienempiä seremonioita ja esimerkiksi erilaisia taputuksia. Sen jällkeen he esittivät meille perinteisiä lauluja myöskin perinteisiä tanssejaan, joita oli todella mielenkiintoista seurata. Meitä vieraita oli vain reilu kymmenkunta ja isännät ottivat meidät todella hyvin sisään iltaan ja tunnelma oli lämmin ja välitön.

Sen jälkeen oli vuorossa illallinen. Keräilin innoisani itselleni kivan näköisen annoksen lautaselleni ja kun menin pöytään istumaan aloin ihmettelemään missä ovat ruokailuvälineet.. Niitä ei ollut vaan tarkoituksena oli syödä kaikki sormin, fidziläiseen tyyliin! Onneksi olin pessyt juuri kädet ja tarjolla oli käsidesiä eli pöpöjä ei tarvinnut pelätä, mutta kyllä se silti tuntui oudolta kun ruoka oli sellaista mitä normaalisti söisi haarukalla ja mukana oli jopa kastiketta. :)

Yöstä buressa tulikin mielenkiitoinen.. Vain hetki sen jälkeen kun olimme sammuttaneet valot alkoi ininä eli moskiitot olivat saapuneet. Buressa ei ollut moskiittoverkkoja eikä meillä ollut mitään karkotteita. Ainoa keino suojautua niitä vastaan oli yrittää piiloutua lakanan alle, mutta yö oli ihan tuskaisen kuuma eli sekään ei onnistunut. Koska sähköjäkään ei ollut kuin sen muutaman tunnin ajan illalla, ei tuuletin toiminut yöllä. Voin kertoa, että yö tuntui pitkältä! Nukuin varmasti vain muutaman tunnin ajan koko yönä ja ajattelin monta kertaa kaiholla edellisen yön 5 tähden hotelliamme. Aina kun olin nukahtamassa, tuntui että joku yritti lentää suoraan korvaan. Olin niin kyllästynyt, että ajattelin jo, että purkaa miten paljon haluatte, mutta pysykää kaukana korvistani! Viimein aamu kuitenkin valkeni, ja hauskaa oli se, että aamulla mieheni päästä löytyi muutaman sentin mittainen lisko! Se oli varmaan ajatellut, että siellä on sille parhaat apajat. :D

 Aamupalan jälkeen kävin vielä uimassa ja sitten luin vain kirjaa riippumatossa odotellen laivan saapumista.  Lukiessani kirjaa tunsin yhtäkkiä, että jotain tippui päälleni puusta ja kun aloin katsomaan mikä se oli, niin tajusin sen olevan lisko. Säikähdin sitä niin paljon, että kierrähdin riippumatossa ja tipuin maahan. Onneksi liskolla oli tahmaisemmat käpälät ja se ei tippunut. :)

Sitten olikin aika jatkaa matkaa ja nauttia jälleen maisemista ennen seuraavaa kohdesaartamme.