Naked Truth

Viimeisen vuorokauden aikana olen saanut ihastella monissa blogeissa rohkeita kaunottaria ilman yhtään meikkiä tai kuvanmuokkausta. Kauniita itsessään, mutta vielä asteen kauniimpia juurikin sen rohkeuden vuoksi.

Kaiken sai alulle Tyyliä Metsästämässä blogin Veera:

"Mitä jos hyväksyttäisiin sekä oma, että kanssaihmisten epätäydellisyys.

Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos."

Halki historian naiset ovat yrittäneet kaunistua mitä moninaisimmilla ja erikoisimmilla tavoilla yrittäen päästä mahdollisimman lähelle aina sillä hetkellä vallinnutta kauneusihannetta. Nykyään sen lähelle pääseminen on ehkä helpompaa kuin ikinä. Kauneuskirurgia on yleistynyt ja sen mitä veitsi ei voi korjata, voi kuvankäsittelyohjelmilla muokata loput, jotta ainakin kuvissa tuijottaa täydellisyys. Meikkimainosten mallit ovat ehkä yleisillä ihanteilla kauneinta mitä on olemassa, mutta silti yhdenkään vaikkapa meikkivoidetta mainostavan mallin iho ei ole se mitä näemme mainoksissa. Ihon lähtötilanne voi olla kaunis ja hyvä, meikillä se saadaan vielä paremman näkoiseksi ja lopulta se muokataan tietokoneen avulla niin täydelliseksi ja virheettömäksi pinnaksi, että jokainen mainosta tuijottava huokailee kateellisen ihastuneena.

Itsekin pidän meikkaamisesta ja olen sitä mieltä, että meikattuna olen kauniimpi kuin ilman meikkiä. Saan tasoitettua ihoni sävyä, poistettua kiillon, tuotua silmäni paremmin esiin ja luotua kasvoihini lisää kulmikkuutta. Se en ole minä, mutta se on paranneltu minä. Vaikka muutos olisi pienikin ja ns. luonnollinen, tunnen silti itseni varmemmaksi, kauniimmaksi ja viehättävämmäksi kuin ilman meikkiä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että olisin mielestäni ruma ilman meikkiä, pikemminkin huomaamattomampi. Käyn välillä kaupassa ilman meikkiä ja esimerkiksi kuntosalilla minulla ei ole ikinä mitään meikkiä. Ei kukaan tähän mennessä ole alkanut osoitella ja yökkiä meikkaamatonta olemustani. En vain saa niin paljoa katseita kun saan silloin kun olen todella panostanut meikkiin, hiuksiin, vaatteisiin ja koko kokonaisuuteen. En sano, että olisin silloinkaan varsinainen katseenkääntäjä, mutta jonkin pienen eron silti huomaan.

Tässä on nyt sitten se todellinen minä, oikea pieni ihminen virheineen. Ei mitään meikkiä ja iso finnikin sattui putkahtamaan pari päivää sitten. Hiukset ovat suoraan suihkun jäljiltä. Vain kuivaneet luonnostaan ja harjatut. Kaukana täydellisesta, mutta ei yhtään huonompi ihmisena sen takia.

En muutenkaan muokkaa juurikaan kuviani. Picasalla yleensä vain saatan rajata ja muokata kontrastia ja valkotasapainoa. Tässä sama kuva siten muokattuna ja ihoni oikeastaan on sävyltään lähempänä sitä todellisuutta. Tämä on mielestäni ok. Finnejä saatan meikkauksella peittää, mutta en kuvankäsittelyllä. Vartalonmuokkaamisesta en edes aloita puhumaan. Jos haluaa vartaloaan parantaa, on se mielestäni tehtävä muuten kuin tietokoneella.

Mahtava aloitus Veeralta! 

Ollaan ylpeitä itsestämme! Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä kenenkään tarvitsekaan olla. Rakkaus itseen tai kanssaihmisiin ei tulisi lähteä ulkomuodosta.