Asu 22/09/12 & päivän kipittelyä ostoksineen

Eilen oli taas upea lämmin kevätpäivä. Oli ihanaa kun uloskaan ei tarvinnut mitään pitkähihaista tai huivia ja mustat farkutkin alkoivat polttelemaa jo noin minuutin jälkeen auringossa. :) Zara on ehkä lempivaatekauppani, mutta laadun suhteen se on vähän tuurikauppaa. Joskus joku paita on saattanut jo parin käyttökerran tai pesun jälkeen olla pilalla, mutta taas tuo punainen paita on varmaan kokenut kymmenittäin pesuja ja on edelleen kuin lähes uusi. :) Se on yksi lempipaitojani ja ollut ehdottomasti rahansa arvoinen.

- paita: Zara
- farkut: Vero Moda
- laukku: LV (Galliera)
- kengät: Tory Burch
- kello: Michael Kors

Sinällään en upeasta päivästä ulkona kauheasti ehtinyt nauttia, sillä olin jo aikaisemmin sopinut kaverini kanssa, että lähdemme taas Chadstonen ostoskeskukseen, joka on eteläisenpallonpuoliskon suurin. Olen saanut ensiviikonloppuna kutsun eräisiin häihin ja tarvitsin mekkooni vyön. Lisäksi ostoslistallani on jo jonkin aikaa olleet eräät tietynlaiset kengät. Niitä ei löytynyt vieläkään vaikka juoksin varmaan lähes parikymmentä kenkäkauppaa läpi. Aina oli joko vääränlainen korko, väärä materiaali tai väärä värisävy. Jotain kivaa kuitenkin tarttui mukaan. :)

Vyöstä minulla ei ollut mitään tarkkaa mielikuvaa millainen sen pitäisi olla. Häihin asuksi suunnittelemani silkkimekko on sinivalkoinen ja hieman jännällä printillä. Sen kanssa olin suunnitellut nudekorkkareita ja mahdollisesti vaaleata laukkuani, jossa on helmiä. Nyt kuitenkin löysin kivan kiiltonahkaisen vyön, jolle uskon olevan käyttöä vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin sillä se on hyvin klassinen ja mustahan menee aina kaiken kanssa. Koska vyö on musta, suunnittelen nyt sen pariksi mustaa kiiltonahkaista laukkuani, mutta kengät taidan edelleen pitaa nudena. Korkkareissani on se ongelma, että ne ovat peep toe kärjellä. Mietin pitkään laitanko sukkahousuja, mutta kyllä sellaiset kuitenkin haluaisin. En kuitenkaan tykkää yhdistelmästä avoin kengäkärki-sukkahousut, joten onneksi löysin täältäkin kärjettömät sukkahousut. Itse sukkahousut ovat myös seitinohut 8 deniiriset oli silottavat ja parantavat säären ulkonäköä, mutta eivät sinällään pitäisi erottua jos sävy on vain oikea. :)

Lisäksi löysin kivan t-paidan Seediltä. Siinä ei sinällään ole mitään erikoista, mutta ihastuin sen kirkkaisiin väreihin. Näin keväällä sitä aina haluaa hamstrata kaikkea kirkasta ja kesäistä. :)

Eniten innoissani olen kuitenkin uudesta superihanasta laukustani! *Love* Mimco on suosittu Australialainen merkki, jolla on laukkuja, kenkiä ja hirveästi koruja. Olen aina ihaillut heidän tuotteitaan, mutta ne ovat aika hinnakkaita ja sen takia minulla ei heiltä mitään ole ollutkaan. Päätin kuitenkin varmaan jo vuosi sitten, että jonkun laukun heiltä vielä ostan. Mimcon laukut ovat helposti tunnistettavia sillä niille ovat tyypillisiä isot lukkosoljet ja suuret koristenapit. Itse en niistä nappilaukuista ole ollut kovin innoissani, mutta kaikkia lukollisia laukkuja aina ihastelen kun niitä kadulla kohtaan. Laukku Mimcolta olisi minulle taas eräänlainen matkamuisto Melbournesta ja Australiasta. :)

Kun eilen kohtasin pienen laukkuni ALE-hyllyllä, tiesin heti että meidät on tarkoitettu toisillemme.

Taylor Mini Satchel värissä Chamois

Rakastan sen väriä, kahden eri nahan, eli normaalin ja mokkanahan yhdistelmää sekä sen kaikkia pieniä yksityiskohtia aina lukosta lähtien. :) Tykkään myös sen koosta, joka on aika mini. Isompia laukkuja minulla on, joten ne olisivat olleet turhempia ostoksina. Tuo on juuri sellainen pikku söpöläinen, jonka voi heittää olalle kun lähtee vaikka johonkin aamupalalle tai kahville. Aina ei jaksa tai tarvi raahata mitään suurta käsikassaraa. 

Ostoreissu oli melko väsyttävä ja sen jälkeen menimme kaverini kanssa japanilaiseen ravintolaan syömään. Kuvia en sieltä ottanut lukuunottamatta Instragrammissa olevaa japanilaista teetä -kuvaa lukuunottamatta. Tykkäsin kuitenkin todella paljon. Söin riisipallon, jossa oli tonnikalaa ja pääannoksena rapua ja vihanneksia. :)

Syömisen jälkeen lähdin hetken mielijohteesta kavereideni mukaan katsomaan The other film festival tapahtumassa esitettyä suomalaista dokumenttielokuvaa nimeltä The Punk Syndrome eli suomalaisittain Kovasikajuttu.

Kuva: the other film festival

Elokuva kertoi neljästä suomalaisesta kehitysvammaisesta miehestä, jotka ovat perustaneet omat punk bändin nimeltä Pertti Kurikan Nimipäivät. Elokuva seurasi bändin elämää kuten sanoittamista, levyn äänittämistä ja keikkaelämää. Välissä paneuduttiin myös bändin jäsenten henkilökohtaiseen elämään ja persooniin.

Tykkäsin elokuvasta todella paljon! Tykkäsin, että sitä ei oltu tehty valistamistyylisesti, jossa liika siloittelu ja holhoaminen olisi loukannut sekä esittäjiä että katsojaa. Elokuvassa ja bändissä oli ihan oikeaa asennetta ja kaikki neljä miestä olivat mahtavia ja omanlaisiaan persoonia. Elokuva nauratti, surutti ja ennenkaikkea viihdytti! Oikeasti voin suositella tätä kenelle tahansa ja eiköhän tämä jossain vaiheessa tule myös Suomen televisiosta ellei ole jo tullut. :)

Sellainen lauantai minulla. Mitä te teitte? :)