Monet's Garden

Mainitsin eilisessä asupostauksessa, että kävin mielettämän upeassa taidenäyttelyssä. Tuo näyttely avautui pari viikkoa sitten ja aluksi olin suunnitellut meneväni sinne yksin, mutta sitten sainkin seuraa kaveristani Angelasta ja hänen työkaveristaan. Kyseessä on väliaikainen näyttely ja siihen on koottu töitä raskalaiselta taidemaalarilta nimeltä Claude Monet. Monet ehkä tunnistavat hänet jo nimestä, mutta vaikkei olisi ikinä kuullutkaan, niin silti uskaltaisin väittää että jokainen meistä on jossain elämänvaiheessaan törmännyt jäljennökseen tai valokuvaan hänen tunnetuimmastaan aihepiiristään, lumpeenkukista. Myös jos puhutaan taiteensuuntauksesta impressionismi ei voi olla törmäämättä hänen nimeensä.

Näyttely oli suurempi kuin olin odottanut ja mielestäni hyvin toteutettu. Eniten yllätyin siitä, että jokaisen taulun yhteyteen oli koottu oma informaatiotaulunsa joka kertoi maalauksesta itsessään ja myös taustoista missä elämänvaiheessa Monet oli sen maalannut. Näytteli oli rakennettu siten, että maalauksia katseltiin aikajärjestyksessä eli varhaisimmat työt olivat ensimmäisessä huoneessa ja myöhäisimmät viimeisessä huoneessa. Oli mahtavaa nähdä miten taiteilija ja hänen tyylinsä olivat kehittyneet ja kun tiesi taustoja, melkein tuntui kuin olisi ymmärtänyt osasyitä muutoksiin.

Näyttelytiloissa ei saanut kuvata mikä oli mielestäni hyvä asia. Monesti ihmiset (=minä) yrittävät liikaa aina saada sitä täydellistä kuvaa ja unohtavat nauttia hetkestä ja nähdä sitä todellisin silmin. Ja jos maisemakuvat näyttävät monesti latteilta verrattuna todellisuunteen, niin mitä mahdollisuuksia olisi amatöörikuvaajalla saada tyydyttävääkään kuvaa yleisessä näyttelyssä.

Omilla silmillä katsottuina maalaukset olivat mielettömiä. Kaikki ne yksittäiset siveltimenvedot ja enenkaikkea niiden moniulotteisuus. Tuntui kuin silmien edessä oikeasti olisi ollut toinen outo maailma johon olisi pystynyt sukeltamaan. Lumpeenkukkamaalauksissakin katseeni kiinnittyi useimmiten ei niihin kukkiin, vaan mitä kaikkea heijastui vedenpinnasta.

Itse en taiteesta ymmärrä sen vertaa, että kukaan saisi siitä kanssani järkevää keskutelua.  Pidän kuitenkin sen katselemisesta ja liitän siihen lämpimiä ajatuksia. Mummini rakasti taidetta ja hänellä oli erimerkiksi taidekirjoja kirjahyllyssä metreittäin. Mietin monesti näyttelyssä, että kunpa voisin olla siellä Mummini kanssa.

Omaan tyyliini sopivasti ostin turistimyymälästä itselleni muistoksi pari magneettia. Toisen koska se on sitä kuuluisaa lummeaihepiiriä ja toisen koska sen kohdalla minulle tuli todella vahva tunne, että kuvaa juuri siitä maalauksesta olen joskus katsellut Mummini kanssa.

Pakko myöntää, että myöskin vieläkin innostun jos näen ulkomailla jotain suomalaisuuteen viittaavaa. ;) Sen takia innostuin kuin huomasin, että gallerian kaupassa oli kirja Marimekosta myynnissä. Lisäksi siellä oli jokin japanilainen kirja ilmeisesti muotoilusta. Näin päättelin kuvien perusteella, koska kaikki kirjoitus kirjassa oli japanilaisilla symboleilla. Kirjan nimi oli kuitenkin kirjoitettu länsimaalaisilla aakkosilla ja siinä oli jotain tuttua. ;)