Fidzi Yasawa Islands pt.2

Seuraava kohteemme oli Waya nimisellä saarella sijaitseva Octopus resort, johon rakastuin ensisilmäyksellä! Ihanat valkoiset hiekkarannat, turkoosi meri, palmuja ja hyväntuulisia ihmisiä. Oikeasti nytkin alkaa taas hymyilyttää kun ihan vain kirjoitan tätä. :) Kuten edelliselläkin saarella ja jopa lentokentällä, niin täälläkin oli pieni lauluryhmä vastaanottamassa vieraita ja laulamassa perinteistä tervetulolaulua. Heti sen jälkeen jokainen tervetulodrinkin käteensä ja pian saimmekin avaimen majoitukseemme. Kuten jo mainitsin niin saaret olivat aika kalliita ja Octopuksella meillä oli varattuna oma pikku bure, mutta meillä oli lähellä jaetut facilities (suomeksi? oikosulku!). Joka tapauksessa, niin se ei haitannut minua yhtään ja siellä oli oikeasti lähes koko ajan siivooja eli ne olivat todella siistit tilat. :)

Tällä paikalla oli länsimaalainen omistus ja jotenkin se vain heti näkyi kaikessa. Kaikki oli hyvin organisoitua ja paikan suunnitteluun ja rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja mietintää, ja he todellakin tiesivät mikä miellyttää länsimaista turistia.  Silti koko paikka oli kuitenkin jotenkin niin fidzimäinen ja lämmin. Jos oikein ymmärsin niin länsimainen pariskunta, joka siellä koko ajan pyöri huolehtimassa kaikesta, olivat juuri ne omistajat. Sillä on mielestäni eroa asuuko itse siellä osana yhteisöä vai asuuko jossain valtamerten toisella puolella ja tuijottelee pelkästään tuloslukuja paperista ja tekee päätöksiä niiden perusteella.  Vieraista pidettiin todella hyvää huolta ja työntekijöiden hymyt olivat aitoja.  Nautin niistä kahdesta päivästä tuolla paikassa aivan suunnattomasti!

Näkymä aamiaspöydästäkään ei aamuisin ollut yhtään hullumpi:

Kun tulimme niin sää oli vielä kaunis, mutta kaumpana näkyi sadekuuro tulevan. Tykkään meressä siitä, että maisema ja sää näkyvät niin kauas! Siinäkin kesti aikaa ennenkuin saderintama saavutti saarta, mutta sitä ennen sain nauttia kauniista tummasta rintamasta ja kontrastista.

Sadekuuro saapui, mutta sekin meni ohi vajaassa parissa tunnissa ja melkein koko se aika tulikin nukuttua. Oli nimittäin hieman väsymystä edellisestä yöstä jäljellä. ;) Mitään varsinaisia retkiä en tuolta tehnyt. Ilmoittauduin rauskuretkelle ja olisin halunnut päästä snorklailemaan niiiden kanssa, mutta valitettavasti se peruuntui koska osallistujia ei ollut tarpeeksi. En tosin ymmärrä miksi sitä ei mainostettu ohjelmatauluilla kuten muita ohjelmia vaan se oli vain ilmoittautumisvihkossa. Rauskujen kanssa uinti on kuitenkin itselleni sellainen unelma ja vielä joskus aion sen jossain toteuttaa. Kun opin pienenä uimaan, tapahtui se rauskujen seurassa eräällä ei asutetulla paratiisisaarella Meksikossa ja sen takia koen meillä olevan sellainen erityinen suhde, hih hih ;)

Kivaa tuossa paikassa oli kuitenkin myös se, että ihan suoraan hotellin edessä rannassa oli koralliriutta. Coral Coastilla oli hiukan korallia, mutta en puhuisi niistä edes samana päivänä, en edes vuonna! Oli siis ihanaa vain vuokrata välineet ja painua ihailemaan niitä ilman mitään venekuljetuksia tai mitään. Vain oman aikataulun ja vähän vuorovesiä seuraillen. Se oli mahtavaa sillä kaloja näkyi ihan koko ajan katsoi minne tahansa ja samoin mielenkiintoisia koralleja.

Sielläkin oli Fidziläinen ilta, johon kuului tanssi- ja lauluesityksiä. Nekin olivat todella kivoja, mutta silti tunnelma ei ollut aivan sama kuin edellisessä paikassa minkä ymmärtää hyvin, sillä johan paikat olivat jo ihan eri kokoluokkaakin.

Muuten ajasta vain nautin ympäristöstä ja maisemista. Tapasimme siellä muuten erään todella kivan englantilaisen pojan, jonka kanssa juttelimme ja olimme samassa pöydässä syömässä useampaankin otteeseen. Hän oli siitä hauska, että hän oli eräässä suhteessa aivan kuin suomalainen. Hänen ei tarvinnut puhua koko aikaa tai täyttää väkisin pienintäkään hiljaista hetkeä. :D Aussit ovat samanlaisia kuin Pohjois-Amerikkalaiset eli he tuntevat helposti hiljaiset hetket erittäin vaivaannuttavina. Yhtenäkin aamuna istuimme tämän pojan (tai no nuoren miehen) kanssa varmaan puoli tuntia terassilla ja jokainen vain ihaili maisemaa ja oli omissa ajatuksissaan. Välillä puhuimme jotain, sitten olimme taas varmaan 5min hiljaa ja sitten taas saatoimme jutella jotain. En edes tiedä miksi selitän tätä tähän, mutta se oli jotenkin niin suomalaista toimintaa että alkoi suorastaan naurattaa. :D Se paikka oli kuitenkin niin rentouttava ja mieli lepääntyi niissä maisemissa niin helposti, että ymmärrän että edes britti ei jaksanut puhua koko aikaa, vaan halusi nauttia maisemista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaa ja niin meidänkin piti lähteä pois sieltä. Viimeisenä saarikohteenamme meillä oli Nacula saarella sijaitseva Blue Lagoon Beach resort, josta tosin tykkäsin varmaan yhtä paljon kuin Octopuksestakin vaikka ne olivatkin aivan erilaisia taas kohteina.

Tässä näkyy laivamme, jolla seilasimme saarten välejä ja samalla myös näkyy saaren edustalla olevaa koralliriuttaa, joka on osittain paljastuneena laskuveden takia.