Lauantai Mikkelissä ystävän luona

Tänään tietokone oli suosiollisempi ja suostui ottamaan kuvat vastaan. Kuten eilen kerroinkin, olin lauantaina vanhan hyvän ystäväni Saaran luona Mikkelissä. Oli hauskaa, että yhteinen ilta järjestyi vaikka keksin idean vasta perjantaina.

Oltiin lukiossa ihan parhaat ystävät ja niin suuri sen aikaisista muistoista ja kaikista tekemisistä liittyy juurikin Saaraan. Vieläkin miltei hämmästyttää kun miettii että miten paljon aikaa me vietettiin yhdessä ja ei ikinä kyllästytty! Loputtomat kahvittelut, iltariennot (köh köh), autopopittelut, syvälliset keskustelut, täysin villiksi heittäytymiset ja reilausmatka Eurooppaan, kaikki niin mahtavia muistoja!

Nämä olivat mm. kovia hittejä kun ajeltiin ympäriinsä äitini autolla, jossa oli kasettisoitin(!). Sorruttiin lauantaina myös karaokeen, joka oli hauskaa, muttei omalta osaltani kaunista.

Viimevuosina ollaan nähty harvemmin eikä edes asuta enää samassa paikassa. Se on kuitenkin jännä tunne kun joku tietää sun sisimmän ja persoonan niin hyvin ettei tavatessa mennyt aika haittaa. Sama luonnollisuus ja läheisyys on heti läsnä eikä ole mitään vaivautuneisuutta tai varovaisuutta. Minulla on myös joitakin ystäviä joiden kanssa on vannottu ikuista ystävyyttä ja sitä sanoessa on todella tarkoittanut sitä. Harmittaa kun myöhemmin huomaa että silti on jotain kuitenkin muuttunut. Itse on muuttunut, se toinen on muuttunut, mutta aivan liian eri suuntiin eikä ole enää mitään yhteistä ja niin ystävyys hiipuu.

On kivaa muistella vanhoja hyviä muistoja, mutta ystävyydessä on myös aina tärkeää luoda niitä uusia, ja sitä lauantainenkin oli! Mielettömän kuuma asunto, Fresitaa, pakeneminen viileämpään taloon, vanhojen ja uusien biisien fiilistely, karaoke, syvälliset, tulevaisuuden suunnittelu ja hullut naurukohtaukset, täydellistä!

Loppuillasta päädyttiin Vaakunaan ja voin paljastaa että siellä on aikoinaan tullut vietettyä ilta jos toinenkin. Siellä on jotan pientä remonttia tehtyä niiden vuosien jälkeen, mutta oli se silti jotenkin niin kotoisan tuntuinen paikka. Mielestäni ehdottomasti paras Mikkelin yökerhoista ja varsinkin tanssilattian koon puolesta!

Keskusteltiin muuten illan aikana jotain väreistä ja Saara totesi kuinka ei oikein osaa käyttää pinkkiä. Totesin etten osaa minäkään ja jotenkin vierastan koko väriä. Samalla kumpikin katsottiin mekkoani, joka jotenkin vei koko pohjan kommentiltani! :D Mutta edelleen pitäydyn mielipiteessäni ja puolustuksekseni voin sanoa ettei kyseistä väriä ole löytynyt kuin muutaman viimeisen vuoden ajan kaapistani ja vain muutaman mekon verran.

Kotimatkalla oli upeita näkymiä ja kamera tallessa

Jotenkin aloin niin tunnelmoimaan tätä postausta kirjoittaessa, että lopulta on vielä pakko omistaa yksi biisi Saaralle. <3 Muistat kyllä..<3



Toivottavasti teilläkin on ollut hauska viikonloppu. :)