10.7.11

Sulkavan soudut

Eilen olivat ne Sulkavan soudut ja päivä ei olisi oikein huonommin voinut alkaa. Heräsin nimittäin aamulla pääsärkyyn ja oksettavaan oloon. Nappailin buranaa, makasin sohvalla kippurassa ja ei puhettakaan että olisin pystynyt syömään mitään. Miehenikin jo epäili että kannattaakohan minun lähteä kun olin niin huonona, mutta minähän en luovuttanut! Sain onneksi levättyä koko aamupäivän kun mieheni valmisti kiltisti eväitäni ja kävi vielä kaupassakin hakemassa viimehetken juttuja. Yhteiskyyti Sulkavalle lähti onneksi vasta kello 13.00 ja siihen mennessä oli oloni jo melko hyvä parin buranan ja rauhallisen aamun vuoksi. Bussissa sain syötyä jo pari leipää, jotka mieheni oli tehnyt ja myöhemmin kun nappasin vielä yhden burana 600, oli aamun huono olo muisto vain.



Soutu starttasi vasta kuudelta ja itse soutu meni ihan hyvin. Jalkatuen kanssa meinasi olla vähän ongelmia, mutta ei senkään kanssa loppujenlopuksi mitään isoa. Suoritus oli erittäin rankka ja matka tuntui soutaessa pitkältä, mutta aika on alkanut jo kullata muistoja. Viimeisillä kilometreillä vaikka oli aivan hikinen, keho kaikkensa antanut, kämmenet rakoilla, oikea pohje verinaamuilla ja takapuolikin aivan puutunut, olo oli siltikin aivan loistava! Se tunne kun tuntuu että on kaikkensa antanut ja kun lopulta pääsee maaliin ja tietää tehneensä sen, on aivan mahtava!

Olen soutanut saman matkan kerran aikaisemminkin ja nyt oli helpompi kun oli jo toista kertaa. Tiesi paremmin mitä odottaa ja osasi jakaa voimiaan paremmin

Jee! ;)

Meidän vene sisältäpäin

Vasemmanpuolenen harmaa penkki oli mun paikka.

Tänään sunnuntaina olo oli kyllä erittäin raihnainen ja aamulla olo oli kuin krapulassa. Tuntui ettei edes sängystä pääse ylös kun sattuu kun raajoja yrittää taivuttaa tai ylipäätään liikuttaa. Kyllä ne siitä päivänmittaan vertyivät ja tällähetkellä tuntuu että kipein on lähinnä oikea kyynärpää. Tuntuu silti todella kivalta kun sitä soutua oli kumminkin vähän jännittänyt ja nyt se on ohi, ja meni vielä ihan hyvin. Nyt voi keskittyä taas kaikkeen muuhun. :)

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä rankalta! Mä en ole ikinä päässyt soutamaan (isolla veneellä siis), mutta olisi kiva kokeilla joskus :)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla. :) Yleensä tykkään enemmän yksilölajeista, mutta tuo on tosi kivaa. :) Muutenkin yksin ollessa voisi tulla kiusausta pitää taukoja, mutta kun on ryhmässä on pakko vain painaa menemään.. ;)

    VastaaPoista
  3. Jee, onnea soutaja-sankarittarelle!:)
    - Noora

    VastaaPoista
  4. Hyvä että pääsit kurjasta aamusta huolimatta soutamaan. Oli varmaan aika voittajafiilis kun maaliin tulitte. :)

    VastaaPoista
  5. Huh, varmasti hyvä treeni! Mulla ei varmaan nää spagettikäsivarret kestäisi pitkää soutua :D tekis kyllä hyvää..

    VastaaPoista
  6. Itseasiassa käsivarret on siinä ihan minimalistisessa osuudessa. Kun on liikkuvat penkit, kaikki voima lähtee jaloista ja kädet vain liikuttavat vähän sitä airoa siinä samalla kun jalat tekevät työtä. :) Kokeile jos joskus tulee mahdollisuus, tekee hyvää ihan koko kropalle. :)

    VastaaPoista

Ilahduta minua kommentillasi ja kiitos ajastasi! :)